29.9.2020

Dialogi potilaan kanssa edesauttaa hoitoon sitoutumista

Potilaan sitouttaminen lääkehoitoon on terveydenhuollon ammattilaisille jokapäiväinen haaste. Potilaan kanssa käytävä dialogi auttaa ymmärtämään yksilöllisiä hoitoon sitoutumisen haasteita, hälventää mahdollisia ennakkoluuloja ja kasvattaa potilaan motivaatiota hoidon toteuttamiseen. Dialogin avaamiseksi olisikin hyvä miettiä millaisilla kysymyksillä potilaan mahdolliset haasteet lääkkeen käytölle saadaan parhaiten kartoitettua ja mitkä asiat potilasta eniten askarruttavat.

Kolesterolilääkkeistä statiinit toimivat hyvänä esimerkkinä, kun puhutaan huonosta hoitoon sitoutumisesta. Vuoden kuluttua uuden statiinilääkityksen aloittamisesta hyvin hoitoon sitoutuneita on noin puolet statiinin käyttäjistä. Arvioiden mukaan kahden vuoden kohdalla vain enää neljännes käyttää statiinia primaaripreventiossa ja käyttö vähenee edelleen tämänkin jälkeen.1

Mistä huono hoitoon sitoutuminen johtuu?

Lääkkeen ottamatta jättämisen syyt voidaan karkeasti jakaa tahallisiin ja tahattomiin. Yleisin tahaton syy on unohdus. Mikäli lääke pitää ottaa useita kertoja päivässä tai pelkästään iltaisin, saattaa sen ottaminen unohtua helpommin kuin pelkästään aamulla annosteltavien lääkkeiden ottaminen. Esimerkiksi vuorotyön tekeminen saattaa hankaloittaa lääkkeen ottamista ja muistamista.

Tahattomaan unohteluun on helpompi puuttua kuin tahalliseen lääkkeen käyttämättä jättämiseen, jossa syytkin ovat moninaisemmat: tiedonpuute tai tiedon virheellisyys, uskomukset ja tunnetekijät, motivaatio, odotukset ja ennakkoluulot, koulutustaso, uuden lääkityksen aloittaminen, varallisuus ja omat päätökset hoidosta tai annostelusta voivat kaikki vaikuttaa siihen, kuinka sitoutunut potilas on hoitoonsa.2

Potilaan kokemat taloudelliset haasteet saattavat johtaa omalääkintään, esimerkiksi tabletin puolittaminen tai ottaminen vain joka toinen päivä puolittaa lääkemenot. Toisaalta itse tehdyt lääkitysmuutokset voivat johtua myös koetuista tai pelätyistä haittavaikutuksista, joihin linkittyvät lisäksi uskomukset, ennakkoluulot ja tiedonpuute. Nämä korostuvat entisestään, jos haitoista ei lääkärissä tai apteekissa keskustella, ja potilas etsii tietoa ainoastaan netistä.

Tiedonpuute ja ymmärtämättömyys siitä, miksi hoito on määrätty, kulkee usein käsi kädessä lääkekielteisyyden kanssa. Tämä ei välttämättä tarkoita negatiivista asennetta kaikkia lääkkeitä kohtaan, mutta kielteisyyttä nimenomaan itselle määrättyä lääkitystä kohtaan. Lääkekielteisyyttä esiintyy helposti silloin, kun hoito on ennaltaehkäisevää ja/tai potilas ei koe itseään sairaaksi. Kun potilas ei koe itseään sairaaksi, hän ei välttämättä ymmärrä, miksi lääkkeen ottaminen on tärkeää ja tämän vuoksi hoitoon sitoutuminen on huonoa jo hoidon alusta lähtien.

Hoidon suorien hyötyjen menettäminen ei ole ainoa ongelma

Lääkkeiden käyttö ja hoitosuositukset perustuvat aina lääketutkimuksiin, joilla on osoitettu lääkkeiden hyödyt. Esimerkiksi dyslipidemian lääkehoidosta saatu näyttö on vahva, ja suuren kokonaiskolesterolipitoisuuden haitallisista vaikutuksista valtimotautien syntyyn on vuosikymmenien tutkimustyön tuloksena saatu monipuoliset todisteet.3

Hoidon suorien hyötyjen menettäminen ei kuitenkaan ole ainoa huonosta hoitoon sitoutumisesta aiheutuva ongelma. Potilaan laiminlyödessä lääkkeen ottamista ohjeen mukaisesti, hoitoon investoiduille rahoille ei saada vastinetta eikä hoidon kaikkia hyötyjä saavuteta. Huono hoitoon sitoutuminen johtaa huonoon kustannusvaikuttavuuteen, mikä on osoitettu statiinien kohdalla.4

Lääkitysten kehittyminen ja niiden saatavuuden paraneminen on tärkeää, mutta kehityksen tuomat potentiaaliset hyödyt jäävät saavuttamatta, jos hoidon sitoutumiseen vaikuttaviin tekijöihin ei kiinnitetä riittävää huomiota. Potilaan hoitoon sitouttamisen ei tarvitse olla kallista, sillä yksinkertaiset keinot tuovat kustannussäästöjä ja tukevat hoitotavoitteiden toteutumista.5

Sekä lääkäreillä että apteekeilla on tärkeä rooli varmistaa, että potilas käyttää lääkettä kuten on määrätty ja saa siten hoidosta toivotun hyödyn. Kun tietää, mistä potilaan ongelma hoitoon sitoutumisessa johtuu ja mitä seurauksia siitä voi syntyä, pystyy potilaan asenteisiin ja käyttäytymiseen vaikuttamaan tehokkaammin.

Kysymykset avaavat dialogin potilaan kanssa

Suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä lääkärin vastaanotolla kuten apteekissakin, mahdollistaa asiakkaan ja ammattilaisen välisen dialogin. Lääkkeen määräämisen ja toimittamisen yhteydessä esitetyt kysymykset avaavat keskusteluyhteyden, joka parhaimmillaan johtaa lääkehoidon onnistumiseen ja hoitoon sitoutumiseen.

Lääkemääräysten uusimisen ja muiden hoitokontaktien yhteydessä tulisikin selvittää, käyttääkö potilas lääkitystään asianmukaisesti. Apteekissa on helppo tarkistaa lääkkeen toimitusväli, ja jos toimitusväli on pidempi kuin mihin edellisellä kerralla saadut lääkkeet olisivat riittäneet, olisi hyvä selvittää mahdolliset syyt sille, miksi näin on. Jos syy on esimerkiksi lääkkeenoton unohtaminen, voi apteekissa asiakkaalle ehdottaa dosetin- tai lääkkeen ottamisesta muistuttavan sovelluksen käyttöönottoa.

Uutta lääkettä määrättäessä sekä toimitettaessa, potilaalta usein kysytään, onko hänellä jotain kysyttävää lääkkeestä. Tämä toimii hyvänä avauksena, mutta tämä harvoin riittää keskustelun käynnistämiseksi, sillä kysymykseen on liian helppo vastata: “Ei”. Tämän vuoksi potilaalta kannattaa lisäksi kysyä onko hänellä jotain esteitä tai haasteita tämän lääkkeen käyttämiselle. Tähän voi toki edelleen helposti vastata kielteisesti, mutta kysymyksellä voi kuitenkin neutraalisti antaa potilaalle mahdollisuuden tuoda esiin lääkitystä koskevat tunteet, asenteet ja pelot. Kysymys voi selvittää myös sen, onko asiakkaalla esimerkiksi taloudellisia haasteita lääkehoidon toteuttamisen suhteen.

Joskus lääkehoidon hyödyt ja hoidon tavoitteet eivät ole asiakkaalle selvät. Yksi kysymys voikin koskea juuri potilaan ymmärrystä hoitotavoitteesta. Silloin tehdään potilaan kanssa yhdessä selväksi mikä on hoitotavoite, mitä hyötyä lääkkeestä hänelle on, sekä miten ja milloin hoidon vaikutukset voivat näkyä vai onko kyseessä lääkitys, jonka konkreettista vaikutusta fyysiseen oloon ei koeta. Tähän liittyy olennaisesti myös se, miten hoidon toteutumista seurataan.

Haitoista voi keskustella neutraalisti

Pelko lääkkeiden aiheuttamista haittavaikutuksista on yksi merkittävä syy siihen, miksi lääkehoito ei toteudu tai hoito jää kesken. Uutta lääkettä määrätessä on hyvä tiedostaa, että potilaat etsivät usein tietoa netistä tai tutuilta ennen lääkkeen hakemista apteekista. Jos haitoista ei vastaanotolla puhuta ollenkaan, potilas etsii helposti itse tietoa netistä, mutta ei luultavimmin ymmärrä hyöty-haitta-suhdetta juuri oman tilanteensa kohdalla. Tällöin lääkkeen mahdolliset haitat saattavat potilaan mielessä paisua suuremmiksi kuin lääkärin punnitsemat hyödyt ja lääke jää ostamatta.

Koska haittavaikutukset askarruttavat potilaita, on jo lääkettä määrätessä hyvä ottaa lääkkeen mahdollisesti aiheuttamat yleisimmät haitat esiin kasvotusten ja käydä läpi toimintaohjeet sen varalle, jos haittoja esiintyy. Näin pystytään heti alussa hälventämään potilaan pelkoja ja ennakkoluuloja uuden lääkkeen aloitusta kohtaan ja vastaamaan esiin nouseviin kysymyksiin. Potilasta voi vakuuttaa myös tieto siitä, että muitakin vaihtoehtoja on olemassa, jos tämä hoito ei jostain syystä sovi.

Potilas ei välttämättä tiedä, että joskus oikeaa lääkitystä tai optimaalista annostusta joudutaan hetki etsimään, vaikka lääkärille asia on itsestään selvä. Yleensä tällaiset itsestäänselvyydet ovat juuri niitä asioita, joita potilaalle pitäisi kertoa. Tärkeää on siis kertoa, mitkä ovat seuraavat askeleet, jos hoidon kanssa on ongelmia.

Keskusteluissa nousee usein esille se, että potilaille pitäisi haittoja enemmän korostaa lääkkeen mahdollisia hyötyjä ja että potilasta ei saa pelotella haittavaikutuksista puhumalla. Lääkkeen haitoista puhumisella ja niihin varautumisella voi olla tärkeä osa potilaan hoitoon sitouttamista, jossa potilaalle annetaan työkaluja oman lääkehoidon toteuttamiseen. Näin potilas ei koe jäävänsä yksin, jos hoitoon liittyy haasteita, ja hän pystyy ottamaan isomman vastuun oman hoitonsa toteutumisesta. Tämän vuoksi jokaisen ammattilaisen olisi hyvä pohtia kuinka ottaa aihe puheeksi mahdollisimman neutraalisti – mahdollisia haittavaikutuksia korostamatta tai vähättelemättä.

Hoidon onnistumista ei saa jättää yksin potilaan harteille

Potilaan hoitoon sitouttamisessa jatkuva kannustus, motivoiminen ja muistuttaminen ovat tärkeitä. Me kaikki kaipaamme pientä kannustusta aina silloin tällöin. Niinpä hoidon onnistumista ei saisi jättää kokonaan potilaan harteille ja olettaa, että ensimmäisellä tapaamisella käydyt asiat pysyvät potilaan mielessä vuosia eteenpäin.

Potilas on terveydenhuollon ammattilaisen aktiivinen kumppani, jonka kanssa käytävä dialogi on ehdoton edellytys hoidon onnistumiselle. Potilaat ovat nykyään hyvin valveutuneita, minkä vuoksi on tärkeää tiedostaa hoitoon sitoutumiseen liittyvät haasteet, ja pyrkiä ennaltaehkäisemään niitä.

Terveydenhuollon ammattilaisten vastuulla onkin tukea potilasta hoitomotivaation ylläpitämisessä ja hoitoon sitoutumisessa. Mahdollisiin ongelmiin taas tulisi pyrkiä puuttumaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Jotta potilas voi omalta osaltaan ottaa vastuun hoidon onnistumisesta, hänen tulee ymmärtää miksi hoito on hänelle määrätty, mitä hyötyjä siitä on ja kuinka toimia jos hoidon toteuttamiselle tulee esteitä. Kertaus on opintojen äiti: Kannusta, Motivoi ja Muistuta.

 

MULTI-FI-0075

 

Satu Korajoki

Manager, Global PhV Agreements, PhV Finland

Farmaseutti, joka on toiminut asiantuntijatehtävissä lääketeollisuudessa jo yli 13 vuoden ajan. Onnistuneen lääkehoidon puolesta puhuja. Vapaa-aika kuluu tällä hetkellä terveystaloustieteen opintojen parissa.

1. Strandberg T. Hoitoon sitoutuminen ja statiinihoito. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017. (Viitattu 23.9.2020). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi/nix02529

2. Bosworth HB, Ngouyombo B, Liska J, et al. The importance of cholesterol medication adherence: the need for behavioral change intervention programs. Patient Prefer Adherence. 2018; 12: 341–348.Published online 2018 Mar 6. doi: 10.2147/PPA.S153766

3. Dyslipidemiat. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Sisätautilääkärien Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017. (Viitattu 12.9.2020). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

4. Aarnio E. Statin adherence and its effect on cost-effectiveness in the prevention of cardiovascular events.Itä-Suomen yliopisto, 2017. (Viitattu 12.9.2020). Saatavilla internetissä: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-2327-1

5. Pitkäaikaisiin hoitoihin sitoutuminen. Lääketietokeskus 2004. (Viitattu 12.9.2020). Saatavilla internetissä: https://www.who.int/chp/knowledge/publications/adherence_report_fin.pdf