Mitä skitsofrenia on nykytiedon valossa ja mistä se johtuu?
Skitsofrenia on krooninen sairaus, mutta taudinkulku voi vaihdella paljon eri potilaiden välillä: osa toipuu oireistaan lähes täysin mutta osa joutuu kamppailemaan vaikeiden oireiden kanssa läpi elämänsä. Potilas itse saattaa olla myös hyvin sairaudentunnoton oman oirekuvansa osalta. 1
Skitsofrenia on varsin yleinen sairaus, ja sen esiintyvyys on maailmanlaajuisesti noin yhden prosentin luokkaa, vaikka eroja maiden välillä onkin. Miehet sairastuvat skitsofreniaan useammin kuin naiset. Sairaus lyhentää merkittävästi elinajanodotetta, mutta myös toimintakykyisiä elinvuosia.2 Nykyisin tiedetään, että skitsofrenialla on vankka geneettinen pohja: lähes 300 erilaista geenimuutosta on yhdistetty sairauteen.3 Kuitenkin myös ympäristötekijät, kuten raskaudenaikaiset kuormitustekijät tai varhaislapsuuden kaltoinkohtelu, voivat johtaa sairauden puhkeamiseen.
Skitsofrenia on pohjimmiltaan aivosairaus, vaikka myös huomattavia metabolisia muutoksia on havaittu siihen sairastuneilla. Aiemmin skitsofrenian taustalla ajateltiin olevan muutoksia dopamiinijärjestelmässä, mutta nykytiedon perusteella myös monia muita välittäjäainejärjestelmiä on sairauden taustalla. Aivoissa on havaittu myös rakenteellisia muutoksia: skitsofreniapotilailla aivokammiot ovat suuremmat, valkean aineen radastojen kunto on heikompi ja aivokuorella harmaan aineen määrä on pienempi. 1
Mitä diagnostiikassa tulee huomioida?
Skitsofreniaan liittyy sekä positiivisia, negatiivisia että kognitiivisia oireita. Suomessa edelleen käytössä olevassa ICD-10-luokitusjärjestelmässä skitsofrenian diagnoosin saaminen edellyttää, että henkilöllä on ilmennyt vähintään kuukauden ajan sairaudelle ominaisia oireita (harhaluulot, aistiharhat, hajanainen puhe, outo käytös tai negatiiviset oireet). DSM-5-kriteerit ovat varsin samankaltaisia. Diagnoosin saaminen edellyttää, että myös potilaan toimintakyky on merkittävästi heikentynyt.1
Erotusdiagnostiikka voi olla haastavaa, koska moniin muihin psykiatrisiin häiriöihin voi liittyä psykoottisia oireita. Erityisen haastavaa on erottaa skitsofrenia esimerkiksi tietyistä persoonallisuushäiriöistä ja muista psykoosisairauksista. On myös tarpeen muistaa, että skitsofreniaan liittyy usein niin somaattisia kuin psykiatrisia rinnakkaissairauksia, jotka valitettavan usein jäävät tunnistamatta, vaikka ovat myös elinajanodotteen kannalta tärkeitä havaita ja hoitaa. Aiemmin monet psykiatriset rinnakkaishäiriöt, kuten masennus ja erilaiset ahdistuneisuushäiriöt, saatettiin ajatella olevan osa skitsofreniaa, vaikka oheishäiriöiden tunnistaminen ja hoitokeinot voivat poiketa paljonkin skitsofrenian hoidosta. Somaattisia riskitekijöitä tulisi hoitaa yhtä lailla kuin kenellä tahansa muulla kansalaisella.
Millaista on skitsofrenian tehokas hoito nykykäsityksen mukaan?
Hyvin monella skitsofreniaan sairastuneella potilaalla on ollut prodromaali- eli ennakko-oireita jo pitkään ennen ensimmäistä varsinaista ensipsykoosia. Näiden oireiden tunnistaminen voi olla hyvin haastavaa, etenkin kun ne saattavat muistuttaa mm. mieliala- tai ahdistuneisuushäiriöiden oirekuvia. Kuitenkin psykoosiriskissä olevat henkilöt tulisi tehokkaasti tunnistaa, koska varhainen puuttuminen johtaa parempaan ennusteeseen. Jos oireilevalla potilaalla sukurasitetta selvitettäessä nousee esiin vahva geneettinen alttius psykoottisiin häiriöihin, on tilanteen tarkempi selvittely ja mahdollisesti pieniannoksisen lääkehoidon aloittaminen hyödyllistä. 1
Kun epäily vakavista psykoottisista oireista herää, on tilanteeseen reagoitava välittömästi. Skitsofreniaan on olemassa tehokkaita lääkehoitoja ja pyrkimyksenä tulee olla psykoottisten oireiden väistyminen. Mikäli ensimmäiset tavanomaiset lääkehoidot eivät tuota tulosta, on syytä edetä klotsapiinihoitoon.4 Myös uusia lääkehoitoja on tulossa, yksi lupaava lääke on asetyylikoliinivälitteisiin hermoratoihin vaikuttava muskariiniagonisti.5 Myös neuromodulaatiohoidot (etenkin ECT) ovat mahdollisia hoitomuotoja. Positiiviset oireet monesti reagoivat melko hyvin lääkehoitoihin, mutta negatiiviset oireet saattavat tuottaa haasteita. Tällöin myös erilaiset terapeuttiset kuntoutusmenetelmät kuten CRT ja SCIT voivat tulla kyseeseen. Oheishäiriöt, kuten masennus ja ahdistuneisuushäiriö, tulisi hoitaa Käypä hoito -suositusten mukaisesti. 4
Miten sitouttaa potilas hyvään hoitoon?
Skitsofreniasta kärsivillä potilailla on haasteita hoitoon sitoutumisessa: alle puolet käyttää lääkkeitä säännöllisesti.5 Tämän vuoksi injektiomuotoiset lääkkeet ovat hyvin suositeltavia skitsofrenian pitkäaikaishoidossa.4 Lääkeunohduksia voi tulla kenelle tahansa, mutta skitsofreniapotilailla lyhytkin lääketauko voi johtaa psykoosioireiden puhkeamiseen ja pitkiin sairaalahoitoihin. Psykoedukaatio parantaa usein hoitomyöntyvyyttä ja sitä tulisikin tarjota sekä potilaille että heidän läheisilleen jokaisella vastaanotolla. Vakaassa vaiheessa myös psykoterapian tarjoaminen voi merkittävästi parantaa hoitoon sitoutumista.
Kaiken keskiössä on hyvä luottamuksellinen hoitosuhde, jota tulisi vaalia vaikeistakin oireista kärsivien potilaiden kanssa. Potilaan sitouttaminen myös hoitosuunnitelman tekoon on tärkeää, ja tavoitteet tulisi valita niin että potilas kykenee ne ymmärtämään ja hyväksymään. Motivoivan haastattelun käyttö on monesti tehokasta. Potilaan kanssa tulisi myös keskustella lääkehoitojen valinnasta ja mahdollisista haittavaikutuksista. Hoitotahon tavoitettavuus ja lääkehoitojen mahdollisiin haittavaikutuksiin nopeasti reagoiminen yleensä lisää luottamusta. Haittavaikutukset tulee minimoida, mutta joissain tilanteissa on tehtävä kompromisseja antipsykoottisen tehon saamiseksi ja miettiä keinoja haittojen lievittämiseksi.
Haluatko kuulla aiheesta lisää?
TevaTalk: Skitsofrenian tunnistaminen ja tehokas hoito
8.10. klo 17.30 alkaen. Varaa paikkasi jo nyt, mutta viimeistään 5.10.
