Migreenidiagnoosi perustuu potilaan kuvaukseen päänsärystä, auraoireista ja päänsäryn liitännäisoireista. Migreenin erottaminen muista päänsäryistä, niin primaareista kuin sekundaarisistakin, on hoidon perusta. Väärään diagnoosiin ei ole olemassa oikeaa hoitoa.
Episodisuus on erotusdiagnostiikan kannalta keskeinen osa migreeniä. Kohtauksia seuraavat oireettomat jaksot. Tämä erottaa migreenin vaarallisista sekundaarisista päänsäryistä, kuten subaraknoidaalivuodosta (SAV), jotka ovat ainutkertaisia eivätkä yleensä toistu.
Potilaat kuvaavat usein päänsärkyyn liittyen:
Näkö-, tunto- tai puhehäiriöitä
Toistuvuutta
Pahoinvointia
Aistiarkuutta
Pitkäkestoisuutta
Toispuoleisuutta
Kohtalaista tai kovaa intensiteettiä
Motorisia oireita
Aurattoman migreenin diagnostiikka
Migreenikohtauksen diagnostiset piirteet löytyvät ICHD-3 luokituksesta. Kun ainakin viisi kohtausta on täyttänyt kriteerit, ja potilaan neurologinen status on normaali, potilaalla on auratonta migreeni.
Migreenin tunnistamista helpottaa myös se, että migreeni ei ole pelkkä päänsärky vaan useista eri vaiheista koostuva kohtaus. Kaikissa kohtauksissa ei välttämättä ole kaikkia vaiheita vaan osa niistä saattaa puuttua tai potilas ei niitä huomaa.
Kuva 1. Migreenikohtauksen eri vaiheet.
Aurallisen migreenin diagnostiikka
Kolmasosalla migreenipotilaista päänsärkyä edeltää neurologinen auraoire. Yleensä aura on näköhäiriö, mutta myös puhe- tai tuntohäiriöt ovat tavallisia. Motoriset -, aivorunko- tai verkkokalvoperäiset aurat ovat harvinaisia. Aurallisen migreenin tunnistaa siitä, että ainakin kolme ICHD-3 kriteereissä luokitelluista kuudesta kriteeristä täyttyy.
Taulukko 2. Migreeniauran ICHD-3 kriteerit. 1
1.2
Aurallisen migreenin ICHD-3 kriteerit
A
Ainakin 3 seuraavista 6:sta piirteestä
1. Kesto 5 – 60 minuuttia
2. Toispuolinen
3. Laajenee, tai kaksi tai useampi aura seuraa toisiaan (esim. näkö-, puhe- ja tuntohäiriö)
4. Positiivinen ja negatiivinen
5. Päänsärky seuraa 60 minuutin sisällä
Video 1. Migreeniaura merellä.
Kroonisen migreenin diagnostiikka
Migreenin kroonistuessa sen kohtaustiheys kasvaa. Jos on päänsärkyä ainakin joka toinen päivä yli 3 kuukauden ajan, migreeniä nimitetään krooniseksi. Kroonisen migreenin tarkka määritelmä löytyy sekin ICHD-3 kriteereistä.
Päänsärkyä (migreeni- tai tensiotyyppistä) on ainakin 15 päivänä kuukaudessa yli kolmen kuukauden ajan
Kriteerit B ja C täyttyvät
B
Potilaalla on ollut ainakin 5 kohtausta, jotka täyttävät
1. aurattoman migreenin kriteerit tai
2. aurallisen migreenin kriteerit
C
Päänsärky on täyttänyt ainakin kahdeksana päivä kuukaudessa yli kolmen kuukauden ajan ainakin yhden seuraavista piirteistä
1. aurattoman migreenin kriteerit täyttyvät
2. aurallisen migreenin kriteerit täyttyvät
3. potilas uskoo kohtauksen alussa sen olevan migreeni ja se reagoi triptaani- tai ergotamiinilääkitykseen
D
Potilaan oireet eivät selity paremmin muulla ICHD-3 diagnoosilla – https://www.ichd-3.org
Migreenin erottaminen muista päänsäryistä
Migreenin erottaminen muista päänsäryistä, niin primaareista kuin sekundaarisistakin, on hoidon perusta. Väärään diagnoosiin ei ole olemassa oikeaa hoitoa.
Taulukko 4. Päänsärkytyyppien määritelmät ja tunnistaminen.
Primääripäänsärky
Sekundaarinen päänsärky
Määrite
Päänsärky on sairaus sinänsä, sen taustalla ei ole muuta syytä.
Tärkeimmät primaarit päänsäryt:
1. Migreeni
2. Tensiopäänsärky
3. Sarjoittainen päänsärky
Joku muu syy aiheuttaa päänsäryn, ja päänsärky on muun sairauden oire.
Tunnistus
Tunnistus ICHD-3 kriteerien perusteella.
Tunnistus vaaran merkkien perusteella.
Taulukko 5. Sekundaarisen päänsäryn aiheuttajat.
Sekundaarinen päänsärky
Sekundaarisen päänsäryn perussyy
Neurologisia aiheuttajia
Aivohaveri, aivokalvontulehdus, aivokasvain, kohonnut tai matala aivopaine
Yleisinfektio, lääkkeen haittavaikutus, nestetasapainon häiriö + monia muita
Primääripäänsäryt
Migreenin erottaa muista primaareista päänsäryistä kipuun liittyvien oireiden avulla. Pahoinvointi, valo- ääni- ja liikearkuus ovat keskeinen osa migreenikohtausta.
Kuva 2. Primääripäänsärkyjen erotustekijät. (kuva piirretään uudestaan)
Migreeni pakottaa potilaan makuulle pimeään, äänettömään huoneeseen, mikä tahansa liike lisää kipua ja pahoinvointia. Tästä erotuksena tensiopäänsärystä kärsivä voi hyvinkin lähteä rentouttavalle kävelylenkillä ja sarjoittaisesta päänsärystä kärsivä ei pysty olemaan paikallaan vaan liikehtii jatkuvasti ja rauhattomasti.
Sekundääriset päänsäryt
Sekundaarisille päänsäryille on tyypillistä vaaran merkkien esiintyminen. Primaareista päänsäryistä vaaran merkit puuttuvat. Neurologiset vaaran merkit voivat olla sekä yleisluonteisia että paikallistavia. Paikallistava puutosoire saa alkunsa tietyltä aivoalueelta. Yleisluonteisia hälyttäviä oireita ovat mm. sekavuus ja kouristuskohtaus ja paikallistavia toispuolihalvaus, puhehäiriö, kaksoiskuvat, niskajäykkyys ja ataksia (liikkeiden hapuilu).
Tärkeimmät vaaran merkit on kerätty muistisääntöön S2NOOP4. Hyvä tapa on käydä vaaran merkit systemaattisesti läpi jokaisen potilaan kohdalla. Näin sekundaarinen päänsärky ei jää huomaamatta.
Päänsärky on maksimissa hetkessä (alle minuutissa)
O
O2. Alku yli 50-vuotiaana (Old Age)
Vanhemmalla iällä alkava uusi päänsärky (jota ei ole aiemmin esiintynyt)
(Onset after age 50)
P
P1. Muutos päänsäryn luonteessa (Progressive)
Jatkuvasti vaikeutuva ja jatkuvaksi muuttuva päänsärky
P2. Ponnistus (Precipitated by Valsalva)
Päänsärky vaikeutuu yskiessä, ponnistaessa
P3. Asento (Postural aggravation)
Päänsärky on asentoriippuvaista
P4. Raskaus (Pregnancy)
Päänsärky raskauden aikana
Migreenipotilaan status on normaali. Jos anamneesissa tulee esiin vaaran merkkejä (S2NOOP4), statustutkimus kohdistetaan sen mukaisesti. Neurologinen painopiste on aivohermoissa ja neurologisissa puutosoireissa.
Taulukko 6. Päänsärkypotilaan statustutkimus.
A. Yleisstatus
B. Neurologinen status
Yleistilan lasku, sekava käytös
Meningismi
Trauman merkit
Poskiontelot, silmät
Keuhkot, iho, niska
Silmät (aivohermot II, III, IV, VI)
Kasvot (aivohermot V, VII)
Puhe (IX, X, XII)
Neurologiset puolioireet:
lihasvoimat, refleksit, tonus, Babinski
Mikko Kallela
Neurologian erikoislääkäri, dosentti
ICHD-3 kriteerit 2018. The International Classification of Headache Disorders, 3rd edition – https://ichd-3.org
MacGregor EA, Ravishankar K, Dodick D. The Medical History: The Key to Correct Headache Diagnosis. Kirjassa: Martelletti P, Steiner TJ, toim. Handbook of Headache: Practical Management. London: Springer; 2011. sivut 181-96