Migreenin hoito 2020-luvulla, miksi tulokset eivät vastaa mahdollisuuksia?

Migreenin hoito on muuttunut kuluneen vuosikymmenen aikana enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin. Käytössämme on nykyään tehokkaita kohtauslääkkeitä, useita perinteisiä estohoitoja mutta myös spesifisesti migreenin patofysiologiaan vaikuttavia CGRP-reitin lääkkeitä. Migreenin diagnostiikka perustuu edelleen hyvään anamneesiin, normaaliin neurologiseen statukseen, eikä diagnoosin tekeminen edellytä kuvantamista tai muita erityistutkimuksia tai neurologian erikoisalan arviota. Diagnoosi voidaan tehdä työterveyslääkärin tai terveyskeskuslääkärin vastaanotolla. 01
Silti migreeni on edelleen sekä alidiagnosoitu, että alihoidettu sairaus. Eurooppalaisessa OVERCOME-tutkimuksessa 02 lähes neljä viidestä migreeniä sairastavasta oli hakeutunut oireidensa vuoksi terveydenhuoltoon, mutta heistä vain noin puolet oli saanut migreenidiagnoosin. Estohoitoon soveltuvista potilaista 73,9% ei käyttänyt perinteisiä estolääkkeitä. Ja 66.8% niistä jotka käyttivät estolääkitystä, eivät olleet tyytyväisiä nykyiseen hoitoonsa. Vain noin puolet estohoidon aloittaneista potilaista sitoutui hoitoon yli kuuden kuukauden ajan. Kansainvälisessä yli 90 000 migreenipotilasta kattavassa CaMEO-I-tutkimuksessa 03 hoitovaje oli samansuuntainen: American Headache Societyn estohoidon kriteerit täyttävistä potilaista 84,5% ei käyttänyt estohoitoa tutkimushetkellä.
Ongelma ei siis ole se, etteikö migreeniin olisi nykyään tarjolla hoitovaihtoehtoja. Suurempi kysymys on, saavatko potilaat oikean hoidon oikeaan aikaan, oikealla tavalla ja riittävän tavoitteellisesti.
Migreeni on enemmän kuin kohtauksittainen päänsärky
Migreeni kuuluu maailman merkittävimpiin toimintakykyä heikentäviin neurologisiin sairauksiin. Global Burden of Disease 2021-aineistossa migreeni oli neurologisten sairauksien tautitaakan keskeisiä aiheuttajia, ja erityisen suuri sen merkitys on alle 60-vuotiaiden ikäryhmässä. Migreeni koskettaa maailmanlaajuisesti yli miljardia ihmistä. 04
Vastaanotolla migreenin kuormittavuus voi kuitenkin helposti jäädä näkymättömäksi. Potilas ei välttämättä ole toistuvasti sairauslomilla. Hän voi käydä töissä kohtauksen aikana, siirtää työtehtäviä, perua kokouksia tai tehdä työpäivänsä tavallista heikommalla teholla. Vapaa-aika voi kulua työpäivästä ja kohtauksesta toipumiseen. Migreenin aiheuttamaa haittaa arvioitaessa pelkkä sairauspoissaolojen määrä antaa siis helposti liian optimistisen kuvan.
Suomalaisessa My Migraine Voice -tutkimuksessa 88% vastaajista raportoi migreenin vaikuttavan kielteisesti työelämään ja 52% koki työtuottavuutensa heikentyneen. Migreenin vaikeutuessa sekä terveydenhuollon käyttö että työkyvyn menetys lisääntyivät. 05
Työterveyslääkärille migreenin hyvä hoito onkin samalla työkyvyn hoitoa.
Potilastapaus*, presentismi, ”Kyllä minä töissä pärjään”
38-vuotias asiantuntijatyötä tekevä nainen tulee neurologin vastaanotolle työterveyslääkärin lähettämänä toistuvien päänsärkyjen vuoksi. Hänellä on keskimäärin 6-8 päänsärkypäivää kuukaudessa. Päänsärky on usein toispuoleista ja sykkivää, fyysinen aktiivisuus pahentaa sitä ja kohtauksiin liittyy usein pahoinvointia sekä valo- ja ääniherkkyyttä.
Potilas kertoo pärjäävänsä ”kohtalaisesti”. Sairauspoissaoloja on ollut viimeisen vuoden aikana vain muutamia.
Tarkemmin kuitenkin kysyttäessä käy ilmi, että hän tekee migreenipäivinä mahdollisuuksien mukaan etätyötä, siirtää Teams-kokouksia ja vähentää näyttöpäätetyötä. Pahimpina päivinä hän arvioi työtehonsa olevan alle puolet normaalista. Työpäivän jälkeen hän vetäytyy pimeään huoneeseen eikä jaksa osallistua enää perheen arkeen.
Kohtauslääkkeenä hän käyttää ibuprofeenia. Triptaania hän on kokeillut kahdesti, mutta ottanut sen vasta useita tunteja kohtauksen alkamisen jälkeen. Koska lääke ”ei auttanut”, triptaani jäi pois. Estolääkitystä ei koskaan ole tarjottu työterveyslääkärin vastaanotolla vaan sopimuksen puitteissa konsultoitiin suoraan neurologia.
Tämä on vastaanotolla varsin tavallinen migreenipotilas. Migreeni on usein helposti tunnistettavissa jo anamneesin perusteella, mutta sairauden todellinen kuormitus, kohtaushoidon puutteet ja estohoidon tarve eivät ole tulleet esille työterveyslääkärin vastaanotolla.
*Tämä potilastapaus on täysin kuvitteellinen. Se ei perustu tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön
Työterveydessä presenteismi voi olla sairauspoissaoloja suurempi ongelma
Presenteismi tarkoittaa sairaana työssä käyntiä. Siinä missä absenteismi tarkoittaa töistä poissaoloa, presenteismissä töihin tullaan puolikuntoisena. Ilmiö aiheuttaa yrityksille ja yhteiskunnalle vähintään yhtä suuret taloudelliset vahingot kuin töistä poissaolo. 06
Migreenin aiheuttamaa työkykyhaittaa arvioidaan helposti sairauspoissaolojen kautta. Todellisuudessa suurin osa tuottavuuden menetyksestä syntyy presenteismistä, siitä että potilas on työssä mutta ei kykene työskentelemään normaalilla teholla.
Migreeni osuu usein lisäksi juuri työ- ja perhe-elämän kannalta aktiivisimpiin vuosikymmeniin. Vuonna 2022 julkaistussa Migreeniä ja työpaikkaa käsittelevässä katsauksessa valtaosan migreeniin liittyvästä tuottavuuden menetyksestä arvioitiin syntyvän presentismistä, eikä poissaoloista. 07
Työterveyslääkärin tai terveyskeskuslääkärin vastaanotolla pelkkä sairauslomien tiedustelu ei siksi ole riittävää. Kannattaa kysyä myös, kuinka monta päivää kuukaudessa migreeni heikentää potilaan työtehoa. Mitä työtehtäviä hän joutuu migreenin vuoksi sivuuttamaan tai välttämään? Kuinka usein työpäivä onnistuu vain siksi, että hän voi tehdä sen etänä tai siirtää tehtäviä? Mitä tapahtuu työpäivän ja migreenikohtauksen jälkeen, jääkö toimintakykyä muuhun elämään? Näillä kysymyksillä tavoitetaan sairauden todellinen kuormitus huomattavasti paremmin.
Ensimmäinen hoitovaje syntyy jo diagnoosin asettamisesta
Migreenin diagnoosi on kliininen. Tyypillisen migreenin tunnistamiseen ei yleensä tarvita neurologian erikoislääkärin arviota, eikä aivojen magneettikuvausta. Silti migreeni jää edelleen usein tunnistamatta vastaanotolla, oireita saatetaan pitää esimerkiksi jännityspäänsärkynä, niskaperäisenä päänsärkynä tai stressin oireena. 08
Käytännössä vastaanotolla kannattaa kysyä päänsäryn laadun lisäksi ennenkaikkea sen liitännäisoireista. Joutuuko potilas keskeyttämään tekemisensä? Pahentaako tavallinen liikkuminen kipua? Liittyykö kohtaukseen ääni- tai valoherkkyyttä tai pahoinvointia? Onko kohtauksen jälkeen jäännösoireita kuten keskittymisvaikeutta tai muita kognitiivisia oireita? Entä kuinka monta päivää kuukaudessa potilaalla todellisuudessa on migreeniä?
Potilas saattaa kertoa saavansa ”pari migreenikohtausta kuukaudessa”, mutta yksi kohtaus voi kestää kaksi tai kolmekin päivää liitännäisoireineen. Hoidon suunnittelussa kohtausten lukumäärää informatiivisempi asia on migreenipäivien määrä.
Päänsärkypäiväkirja on edelleen tässä yksinkertainen ja tehokas työkalu. Se auttaa sekä potilasta, että lääkäriä hahmottamaan sairauden todellisen frekvenssin, kohtauslääkkeiden käytön ja hoitovasteen. Nykyään käytössä on myös älypuhelinsovelluksia, jotka helpottavat seurantaa.
Hyvä kohtaushoito ei tarkoita vain triptaanireseptiä
Migreenin kohtaushoidon tavoite on kunnianhimoinen: kivun ja muiden migreenioireiden pitäisi helpottua nopeasti ja toimintakyvyn palautua. Suomen Käypä Hoito -suosituksen mukaan migreenin kohtaushoidon tavoitteena on kivun helpottuminen tai loppuminen kahden tunnin kuluessa, sekä 24 tunnin hoitovaste. Kohtauslääke suositellaan ottamaan jo lievässä kipuvaiheessa riittävällä annoksella. Jos tulehduskipulääke ja/tai parasetamoli ei riitä, siirrytään triptaaniin. 08 09
Yhden triptaanin epäonnistuminen ei tarkoita, etteivät triptaanit tehoaisi potilaalle. Ongelmana voi olla liian myöhäinen lääkkeenotto, riittämätön annos, epäedullinen antoreitti tai kyseisen triptaanin farmakokinetiikka. Toisen triptaanin kokeileminen voi tuottaa aivan erilaisen hoitovasteen. Tarvittaessa voidaan käyttää myös triptaanin ja tulehduskipulääkkeen yhdistelmää. 08 09
Kohtaushoitoa arvioitaessa lääkärin kannattaa siksi kysyä reseptin kirjoittamisen lisäksi, että mitä kohtauslääkettä potilas todella käyttää, millä annoksella, missä vaiheessa kohtausta ja mitä kahden tunnin kohdalla tapahtuu?
Samalla on muistettava särkylääkepäänsäryn riski. Käypä Hoito suosittaa triptaanien käyttöpäivien pitämistä kuukausittain alle kymmenessä ja tavallisten tulehduskipulääkkeiden alle 15 päivänä kuukaudessa. 08 Mikäli kohtauslääkkeiden käyttömäärä ylittää tämän, on viimeistään silloin aika suunnitella potilaalle tehokas estohoito.
Estohoito aloitetaan edelleen liian myöhään
Migreenin ehkä suurin hoitamaton mahdollisuus liittyy estohoitoon. Perinteisesti estohoitoa on harkittu vasta, kun migreenipäiviä on vähintään neljä kuukaudessa tai kohtaukset ovat hyvin vaikeita. Ajattelutapa on kuitenkin viime aikoina muuttunut.
International Headache Society vuonna 2025 julkaisema kannanotto 10 ehdottaa siirtymistä reaktiivisesta hoidosta aikaisempaan ja yksilöllisempään migreenin estohoitoon ja ehkäisyyn. Estohoitoa voidaan perustellusti harkita jo 2-4 kuukausittaisen migreenipäivän tasolla, jos migreenin aiheuttama haitta sitä puoltaa. Tavoitteena ei ole vain vähentää yksittäisiä kohtauksia, vaan myös ehkäistä migreenin tautitaakan kasvua ja mahdollista kroonistumista.
Tämä ei tarkoita, että jokainen kaksi migreenipäivää kuukaudessa kokeva tarvitsisi lääkkeellisen estohoidon. Sen sijaan migreenipäivien lukumäärää ei pitäisi käyttää ainoana portinvartijana.
Kahdella eri potilaalla voi olla neljä migreenipäivää kuukaudessa ja täysin erilainen hoidon tarve. Toisella hyvä kohtauslääke palauttaa toimintakyvyn tunnissa. Toinen menettää neljä työpäivää ja neljä iltaa perheensä kanssa.
Estohoidon tarve määräytyy migreenipäivien lisäksi kohtausten vaikeuden, keston, kohtaushoidon tehon, toimintakykyhaitan, potilaan elämäntilanteen ja omien tavoitteiden perusteella. 08 10
Estolääkkeen valinta on yksilöllistä
Perinteisillä estolääkkeillä, kuten beetasalpaajilla, kandesartaanilla, topiramaatilla ja amitriptyliinillä, on edelleen tärkeä asema migreenin estohoidossa. 08 Sopiva lääke voidaan parhaimmillaan valita niin, että samalla hoito kohdennetaan muihin potilaan sairauksiin tai vältetään niiden kannalta epäedullisia vaikutuksia.
Joskus ensimmäisen estolääkkeen epäonnistuminen tulkitaan estohoidon epäonnistumiseksi. Lääkkeen tehoa voidaan luotettavasti arvioida vasta riittävällä annoksella toteutetun ja riittävän pitkän hoitokokeilun jälkeen. Käypä Hoito -suosituksen mukaan estolääkityksen tehoa ja sietoa tulisi arvioida 2-3 kuukauden kuluttua hoidon aloituksesta. 08
Haittavaikutukset, liian nopea annosnosto tai puutteellinen seuranta voivat johtaa siihen, että käyttökelpoinenkin lääke lopetetaan ennen kuin sen tehosta saadaan käsitystä. Hoidon aloituksen yhteydessä pitäisi siksi sopia samalla, milloin ja millä mittarilla hoidon tulosta arvioidaan. 01 11
Päänsärkypäiväkirjan lisäksi voidaan hyödyntää esimerkiksi HIT-6- tai MIDAS-mittaria. Pelkkä migreenipäivien määrän väheneminen ei aina kuvaa koko hyötyä, kohtaukset voivat lyhentyä, lieventyä ja vastata paremmin kohtaushoitoon, vaikka niiden lukumäärä ei puolittuisikaan.
Uudet hoidot ovat nostaneet tavoitetasoa
Viime vuosina markkinoille tulleet CGRP-reittiin kohdistuvat hoidot ovat muuttaneet migreenin estohoitoa merkittävästi. Monoklonaalisten CGRP-vasta-aineiden tehosta episodisen ja kroonisen migreenin hoidossa on vahva tutkimusnäyttö ja niiden siedettävyys on yleisesti hyvä. International Headache Society on katsonut, että CGRP-vasta-aineita voidaan kliinisestä näkökulmasta pitää yhtenä ensilinjan estohoitovaihtoehtona. 11
Suomessa kliininen hoidon valinta ja lääkekorvattavuus eivät kuitenkaan valitettavasti ole sama asia. CGRP-hoitojen käytännön asemaan vaikuttavat vahvasti kansalliset korvattavuuskriteerit ja aiemmat estohoitokokeilut huolimatta siitä, että migreenin Käypä Hoito -suositus toteaa CGRP-vasta-aineiden vähentävän migreenipäiviä tai päänsärkypäiviä merkitsevästi lumeeseen verrattuna sekä episodisessa, että kroonisessa migreenissä. 08
Uusien hoitojen merkitys ei ehkä kuitenkaan rajoitu siihen, että hoitovalikoimaan on tullut lisää lääkkeitä. Tehokkaat hoidot ovat muuttaneet käsitystämme siitä, millaiseen hoitotulokseen migreenissä voidaan ja pitää pyrkiä.
Onko 50 % hoitovaste enää riittävä tavoite?
Migreenin estolääketutkimuksissa vähintään 50 prosentin kuukausittaisten migreenipäivien vähenemistä on pitkään pidetty hyvän hoitovasteen rajana. Väestötasolla se onkin käyttökelpoinen tutkimusmittari. Yksittäisen potilaan näkökulmasta se voi olla kuitenkin yllättävän vaatimaton tavoite.
Jos potilaalla on ennen hoitoa 18 migreenipäivää kuukaudessa ja hoidon jälkeen yhdeksän, hoitovaste on tutkimuksellisesti erinomainen. Potilaalla on silti migreeniä 2-3 päivää viikossa liitännäisoireineen ja toimintakyky voi olla edelleen heikko.
International Headache Society nostikin vuonna 2025 julkaistussa kannanotossaan ehkäisevän hoidon tavoitetasoa. Hoidon tavoitteeksi ehdotetaan mahdollisuuksien mukaan migreenivapautta tai hyvin vähäistä migreenipäivien määrää sekä mahdollisimman vähäistä jäljelle jäävää tautitaakkaa. 12 Optimaalisen hoidon tavoitteena on vähentää merkittävästi migreenin tautitaakkaa, parantaa potilaan elämänlaatua merkittävästi sekä myös asettaa uudet standardit migreenin lääkkeelliseen ja lääkkeettömään ehkäisevään hoitoon.
Tämän ajattelutavan muutos on kliinisesti tärkeä. Kun potilas kertoo voivansa ”selvästi paremmin”, seuraavan kysymyksen pitäisi olla: onko nykyinen hoitotulos riittävän hyvä vai voisimmeko päästä vielä parempaan?
Palataan potilastapaukseen
Potilaan päänsärkypäiväkirjassa hän on merkinnyt keskimäärin 6-8 migreenipäivää kuukaudessa. Vastaanotolla kohtaushoito optimoidaan, potilas saa selkeän ohjeen akuuttilääkkeen oikeasta ajoituksesta heti kipuvaiheen alkaessa ja sopivasta annostelusta. Tarvittaessa kokeillaan toista triptaania tai siirrytään kohtaushoidossa yhdistelmähoitoon.
Samalla aloitetaan yksilöllisesti valittu estolääkitys. Hoidon tavoite sovitaan yhdessä potilaan kanssa ja kontrolli suunnitellaan jo lääkettä aloitettaessa 3 kuukauden päähän.
Kontrollivastaanotolla 3 kuukauden kuluttua potilas raportoi päänsärkypäiväkirjalla 2-3 migreenipäivää kuukaudessa. Kohtauslääke toimii useimmiten hyvin. Potilas ei enää suunnittele työviikkoaan sen mukaan, milloin migreeni mahdollisesti alkaa. Sairauspoissaoloja ei ole kertynyt yhtään.
Olennainen muutos ei ole sairauspoissaolojen väheneminen, niitä oli alunperinkin vähän. Nykyään migreeni ei vie enää tehoja työpäivästä tai loppuillasta perheen parissa. Potilaan elämänlaatu on parempi. Tätä muutosta ei olisi havaittu laskemalla pelkästään sairauspoissaoloja tai päänsärkypäiviä.
Hoidon epäonnistuminen vai hoitopolun epäonnistuminen?
Kun migreenipotilas palaa vastaanotolle edelleen oireisena, on houkuttelevaa todeta migreenin olevan vaikeahoitoinen. Ennen sitä kannattaa kuitenkin käydä järjestelmällisesti läpi muutama kysymys.
Onko diagnoosi oikea? Tiedämmekö kuukausittaisten migreenipäivien todellisen määrän? Onko kohtauslääke valittu, annosteltu ja ajoitettu oikein? Onko kokeiltu toista triptaania, jos ensimmäinen ei toiminut? Onko lääkepäänsäryn mahdollisuus huomioitu? Onko estohoito aiheellinen? Onko sitä kokeiltu riittävällä annoksella ja riittävän pitkään? Onko hoitovaste mitattu? Ja ennenkaikkea, onko potilaan jäljelle jäävä migreenitaakka todella hyväksyttävällä tasolla?
Jos vastaus johonkin näihin kysymyksiin on ei, kyseessä ei välttämättä ole hoitoresistentti migreeni. Hoitopolkua ei ole ehkä vain viety loppuun.
Migreenin hoidon mahdollisuudet ovat paremmat kuin koskaan
Migreenin hoidon suurin haaste 2020-luvulla ei ole tehokkaiden hoitojen puute. Haasteena on saada olemassa olevat mahdollisuudet käyttöön riittävän aikaisin ja järjestelmällisesti.
Yleis- ja työterveyslääkäreillä on tässä merkittävä ja keskeinen rooli. Suurin osa migreenistä voidaan diagnosoida ja hoitaa asianmukaisesti perusterveydenhuollossa tai työterveydessä. Neurologin arviota tarvitaan erityisesti diagnostisesti epäselvissä tilanteissa, vaikeissa tai kroonistuvassa migreenissä sekä silloin, kun asianmukaisesti toteutetut hoidot eivät ole tuottaneet riittävää hoitotulosta.
Olennaisin muutos koskee kuitenkin hoidon potilaskohtaista tavoitetta. Migreenipotilaan ei enää tarvitse tyytyä siihen, että hän ”pärjää”. Hänen ei myöskään pitäisi joutua odottamaan sairauden vaikeutumista ennen tehokkaan estohoidon aloitusta.
2020-luvulla migreenin hoidossa tavoitteena tulisi olla: kuinka lähelle migreenivapautta tämän potilaan kohdalla voidaan päästä?
Käytännön muistilista vastaanotolle
- Tunnista migreeni. Diagnoosi on useimmiten kliininen.
- Laske migreenipäivät. Älä pelkästään kohtauksia.
- Kysy toimintakyvystä ja presentismistä. Älä vain sairauspoissaoloista.
- Optimoi kohtaushoito. Oikea lääke, riittävä annos ja oikea ajoitus.
- Yhden triptaanin epäonnistuminen ei tarkoita koko lääkeryhmän epäonnistumista.
- Harkitse estohoitoa riittävän aikaisin ja suhteuta päätös migreenin aiheuttamaan haittaan.
- Sovi hoidon tavoite ja seuranta jo lääkettä aloitettaessa.
- Mittaa hoitovaste päänsärkypäiväkirjalla tai tarvittaessa MIDAS- tai HIT-6-mittareilla.
- Älä tyydy automaattisesti 50% vasteeseen jos merkittävä migreenitaakka jatkuu.
- Konsultoi neurologia, jos diagnoosi on epäselvä tai hyvää hoitotulosta ei saavuteta asianmukaisista hoitokokeiluista huolimatta.
NPS-FI-00610-10-2026
-
Back to contents.
Eigenbrodt AK, Ashina H, Khan S, ym. Diagnosis and management of migraine in ten steps. Nat Rev Neurol. 2021;17:501–514. doi:10.1038/s41582-021-00509-5.
-
Back to contents.
Pascual J, Panni T, Dell'Agnello G, Gonderten S, Novick D, Evers S. Preventive treatment patterns and treatment satisfaction in migraine: results of the OVERCOME (EU) study. J Headache Pain. 2023 Jul 17;24(1):88. doi: 10.1186/s10194-023-01623-z.
-
Back to contents.
Buse DC, Sakai F, Matharu M, ym. Characterizing gaps in the preventive pharmacologic treatment of migraine: Multi-country results from the CaMEO-I study. Headache. 2024;64:469–481. doi:10.1111/head.14721.
-
Back to contents.
GBD 2021 Nervous System Disorders Collaborators. Global, regional, and national burden of disorders affecting the nervous system, 1990–2021: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2021. Lancet Neurol. 2024;23:344–381. doi:10.1016/S1474-4422(24)00038-3.
-
Back to contents.
Korolainen MA, Kurki S, Lassenius MI, ym. My Migraine Voice survey: disease impact on healthcare resource utilization, personal and working life in Finland. J Headache Pain. 2020.
-
Back to contents.
Sairauspoissaolon tarpeen arviointi. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Verkostovaliokunnan asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019. Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
-
Back to contents.
Shimizu T, Sakai F, Miyake H, ym. Migraine in the workplace. eNeurologicalSci. 2022;27:100408. doi:10.1016/j.ensci.2022.100408.
-
Back to contents.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Neurologinen Yhdistys ry asettama työryhmä. Migreeni. Käypä hoito -suositus. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim; 2024.
-
Back to contents.
Puledda F, Sacco S, Diener HC, ym. International Headache Society global practice recommendations for the acute pharmacological treatment of migraine. Cephalalgia. 2024;44:3331024241252666. doi:10.1177/03331024241252666.
-
Back to contents.
Pozo-Rosich P, Caronna E, Sacco S, ym. Early treatment in migraine – A call to shift prevention from attacks to disease progression: A position statement from the International Headache Society. Cephalalgia. 2025;45:3331024251387721. doi:10.1177/03331024251387721.
-
Back to contents.
Puledda F, Sacco S, Diener HC, ym. International Headache Society Global Practice Recommendations for Preventive Pharmacological Treatment of Migraine. Cephalalgia. 2024;44:3331024241269735. doi:10.1177/03331024241269735.
-
Back to contents.
Puledda F, ym. Setting higher standards for migraine prevention: A position statement of the International Headache Society. Cephalalgia. 2025. doi:10.1177/03331024251320608.