Myös maataloudessa käytetyt eläinlääkkeet kuormittavat ympäristöä paikallisesti. Haastattelimme artikkelia varten Helsingin yliopiston dosentti Tiina Sikasta lääkkeiden ympäristövaikutuksista.
”Suurin osa ympäristön lääkejäämistä syntyy oikein käytetyistä lääkkeistä”, toteaa dosentti ja Generation Green -työryhmän perustajajäsen Tiina Sikanen Helsingin yliopiston Farmasian tiedekunnasta. Dosentti Sikasen mukaan jätevesien lääkeainejäämät ovat lisääntyneet ja paikallistuneet muun muassa väestön ikääntymisen ja kaupungistumisen myötä. Sikanen huomauttaa kemiallisten analyysimenetelmien kehittymisen omalta osaltaan vaikuttaneen siihen, että tietoisuus ympäristön lääkejäämistä on kasvanut.
Tarkkaa tietoa lääkejäämien todellisista pitoisuuksista on vaikeaa saada, sillä mittaamista hankaloittaa lääkemolekyylien muuntuminen.1 Dosentti Sikasen mukaan myös lääkemetaboliitit voivat olla farmakologisesti aktiivisia tai hajota vedenpuhdistamolla takaisin alkuperäiseen, vaikuttavaan muotoonsa.
Mistä lääkeainejäämät ovat peräisin?
Lääkeainejämiä aiheutuu paitsi kuluttajien lääkekäytöstä myös lääkeraaka-aineiden tuotannosta ja lääketeollisuudesta sekä tuotanto- ja seuraeläinten lääkinnästä (Kuva 1). Lääkeainejäämät löytävät tiensä vesistöihimme kunnallisten jätevesien kautta tai maaperään maatalouden lietteiden välityksellä.1
Kuva 1. Lääkejäämien kulkeutuminen ympäristöön. Lääkeaineita voi päätyä jätevesien ja maanparannuslietteiden välityksellä jopa talousvesiin ja viljelykasveihin saakka.1
Lääkeainejäämien vaikutukset ympäristöön
Maailman terveysjärjestö (WHO) on listannut antibioottiresistenssin yhdeksi maailmanlaajuisesti merkittävimmistä terveysuhista vuonna 2019.2 Antibioottien liikakäyttö ihmisten ja eläinten lääkintään kasvattaa myös ympäristön lääkejäämätaakkaa, nostaen riskiä lääkeresistenttien bakteerikantojen kehittymiselle.1,2
Koska lääkeaineet on suunniteltu farmakologisesti aktiivisiksi jo pienellä pitoisuudella, on useimmilla lääkeaineilla haitallisia vaikutuksia myös kasveihin ja eläimiin. Vesieliöiden on havaittu olevan kaikkein altteimpia lääkepäästöjen haitoille. Psyykelääkejäämien on muun muassa havaittu muuttavan kalojen käyttäytymistä ja hormonijäämien vaikuttavan niiden lisääntymiseen.1 Sikasen mukaan lääkkeiden eliminaatiokinetiikka voi olla eläimillä hyvin erilainen kuin ihmisillä, mikä voi pahimmillaan johtaa jopa toksisiin lääkeainepitoisuuksiin.
Jotkut lääkeaineet hajoavat huonosti vedenpuhdistamoilla ja hitaasti maaperässä, mikä edesauttaa biokertymistä erityisesti eliöihin. Puhdistettujen jätevesien käyttö kasteluvetenä voi johtaa lääkejäämien kertymiseen myös ravinnoksi käyttämissämme kasveissa.1 Sikasen mukaan ympäristön kannalta hankalia ovat stabiilit ja vesiliukoiset molekyylit, jotka voivat kulkeutua aina pohjavesiin asti, kun rasvaliukoiset molekyylit puolestaan usein rikastuvat lietteeseen. Ympäristön kannalta haasteellisten molekyylien käyttö lääkeformulaatioissa on usein kuitenkin lääkkeen biosaatavuuden ja/tai farmakologisen vasteen kannalta välttämätöntä.
Miten lääkejäämiä voidaan vähentää?
Lääkeainejäämiä sisältävien jätevesien puhdistus lienee toistaiseksi tehokkain keino vähentää lääkepäästöjen ympäristövaikutuksia. Perinteiset jätevedenpuhdistusmenetelmät poistavat kuitenkin vain murto-osan lääkeainejäämistä, jotka päätyvät vedenpuhdistamoille osana muuta kemikaalikuormaa. Dosentti Sikasen mukaan haasteena on muun muassa se, ettei mikään jätevedenpuhdistusmenetelmä yksistään tehoa kaikkiin lääkeaineisiin.
Suomesta löytyy jo kansainvälisesti korkeatasoista vedenpuhdistusteknologiaa.1 Sikasen mukaan uudet menetelmät vaativat kuitenkin jätevedenpuhdistamoilta usein massiivisia taloudellisia investointeja ja infrastruktuuria, eivätkä välttämättä ole suoraan hyödynnettävissä suuriin jätevesitilavuuksiin.
Kustannustehokkainta voisi olla lääkeainejäämien poistaminen paikallisesti jo suurten pistekuormalähteiden, kuten sairaaloiden, jätevesistä ennen lääkejäämien laimenemista jätevedenpuhdistuksen tavoittamattomiin. Suomen Ympäristökeskuksen (SYKE) EPIC-pilottitutkimuksessa kartoitetaan paikallisia jätevedenpuhdistustekniikoita ja niiden kustannustehokkuutta.3
Lääkejätteen syntymistä voitaisiin vähentää oikein mitoitetulla lääkehoidolla, välttäen tarpeetonta ja päällekkäistä lääkekäyttöä. Uuden lääkkeen aloituksessa tulisi suosia pieniä pakkauskokoja, jotta jätettä syntyisi mahdollisimman vähän, jos lääkkeen käyttöä ei jatketakaan. Lääkkeiden ympäristöhaitat tulisi arvioida kattavasti jo kehitysvaiheessa, mahdollisuuksien mukaan myös formulaatiossa sekä pakkausmateriaalin valinnassa.1
Myös kuluttajatottumukset vaikuttavat lääkkeiden ympäristötaakkaan. Jokainen meistä voi omalta osaltaan hillitä lääkepäästöjä palauttamalla aina käyttämättömät ja vanhentuneet lääkkeet takaisin apteekkeihin.
Miltä tulevaisuus näyttää?
Vuonna 2015 perustetun Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnan Generation Green -aloitteen tavoitteena on tuoda ympäristönäkökulma kiinteäksi osaksi lääkealan korkeakoulutusta ja tutkimusta. Parin vuoden takainen tutkintouudistus oli erinomainen mahdollisuus opintokokonaisuuksien päivittämiseen ja ympäristövaikutusten huomioimiseen lääkkeen elinkaaren jokaisessa vaiheessa. Tätä työtä jatketaan edelleen aktiivisesti.
Ympäristötietouden tulisi olla kiinteä osa tulevien farmasistisukupolvien ammattitaitoa.
Euroopan lääkevirasto (EMA) on edellyttänyt vuodesta 2006 lähtien alkuperäisten lääkeaineiden ja niiden biologisten hajoamistuotteiden ympäristöriskien ja biohajoavuuden (OECD) raportointia. Tarkastelun keskiössä on lääkeaineiden pysyvyys ja kertyvyys sekä vaikutukset vesieliöihin. Ennen vuotta 2006 markkinoille tulleiden lääkkeiden ympäristövaikutuksia on kuitenkin tutkittu hyvin vähän.4
Vuonna 2018 käynnistetty SUDDEN-hanke on Helsingin yliopiston Farmasian tiedekunnan koordinoima monitieteinen tutkimuskonsortio, jonka tavoitteena on lääkealan kestävän kehityksen edistäminen. Hankkeessa etsitään ratkaisuja lääkkeiden elinkaaren aikana syntyvien ympäristöhaittojen vähentämiseksi – kehittämällä muun muassa vastuullisia kiertotalousmalleja puhdistamolietteen ja pakkausmateriaalien käsittelyyn.5
”Meillä on Suomessa vielä hyvä tilanne. Pienen ja tiiviin asiantuntijayhteisömme ansiosta voimme edistää asioita kansallisella tasolla, vaikka haasteet ovatkin pitkälti globaaleja”, dosentti Sikanen sanoo. Keskeisessä roolissa on yhteistyö eri tahojen kanssa sekä yhteinen tiedottaminen.
