Migreenipotilaiden tyytyväisyys lääkärikohtaamisiin lisääntyi

Suomi hoitaa 2025 -kyselytutkimuksen perusteella migreenin estohoidot yleistyivät hieman, ja toisaalta lääkitystä käyttämättömien osuus kasvoi. Hoitoon sitoutuminen ja sovittujen käyntien noudattaminen heikentyivät hieman. Lääkärikohtaamisiin ja hoidon kokonaisvaltaisuuteen oltiin kuitenkin entistä tyytyväisempiä.

Taloustutkimus Oy selvitti suomalaisten migreenin hoidon toteutumista ja hoitoon liittyviä toiveita Suomi hoitaa -tutkimuksessa joulukuussa 202501. Suomi hoitaa on vastauksia kiinnostaviin ilmiöihin etsivä, laajaan internet-paneeliin pohjautuva kyselytutkimus. Vastaajien (n = 349) taustatiedot on esitetty kuvassa 1.

Kuva 1. Suomi hoitaa 2025 -tutkimukseen osallistuneiden demografiset tiedot.

Tässä artikkelissa tarkastellaan tutkimuksen tuloksia migreenin hoidon nykytilasta, hoitoon sitoutumisesta ja tuen tarpeista. Toinen tutkimusta käsittelevä artikkelimme paneutuu migreenin potilaspolkuihin – tiedonhausta diagnoosiin ja hoidon aloitukseen – liittyviin tutkimustuloksiin.

Lukujen vertailukohtana on käytetty vuotta 2021, jolloin Suomi hoitaa -kysely toteutettiin edellisen kerran (n = 300). 

Aiempaa useampi on lääkityksen ulkopuolella

Vastaajista 36 % käytti kohtauslääkettä (44 % v. 2021), 14 % estolääkettä (9 % v. 2021), ja 18 % molempia (20 % v. 2021). Aiempaa useampi oli kokonaan ilman lääkehoitoa (28 % vs. 18 %), mikä selittynee sillä, että suurempi osa määritti migreeninsä lieväksi. Esto- ja kohtauslääkkeen yhteiskäyttö oli todennäköisintä silloin, kun potilaan hoitokontakti oli yksityissektorilla, kun oireilua oli vähintään viikoittain tai kun migreeni oli keskivaikeaa.

Aiempaa useampi seurasi migreeniään päänsärkypäiväkirjan avulla (22 % vs. 17 %), ja aiempaa useammalle oli tehty hoitosuunnitelma (19 % vs. 11 %). Kuntoutussuunnitelma oli 11 %:lla. Hoito- tai kuntoutusuunnitelma löytyi todennäköisimmin 18–34-vuotiailta, keskivaikeaa tai vaikeaa migreeniä sairastavilta, vähintään viikoittain oireilevilta sekä esto- ja kohtaushoidon käyttäjiltä.

Kolmasosa potilaista oli osallistunut tavoitteiden tai hoitosuunnitelman laatimiseen. Migreenin hoidon päämäärä oli jäänyt suurelle osalle potilaista epäselväksi, sillä vain 48 % kertoi tuntevansa hoitotavoitteensa hyvin.

Valtaosa potilaista tapaa lääkäriä enintään vuoden välein

Migreenin nykyinen hoitotaho oli useimmilla sama kuin diagnoosin tehnyt hoitotaho. Julkisella puolella oli hoidossa 54 % potilaista, yksityisellä 28 %, ja 19 % ei osannut sanoa. Potilaista 48 %:a hoidettiin terveyskeskuksessa, 29 %:a työterveydessä ja 7 %:a erikoissairaanhoidossa sairaalassa.  

Seitsemänkymmentä prosenttia potilaista ilmoitti tapaavansa lääkäriä enintään vuoden välein. Harvemmin kuin kahden vuoden välein lääkäriä tapaavien potilaiden osuus oli kasvanut. Useiten lääkäriä tapaavat 18–34-vuotiaat sekä vähintään viikoittain oireilevat.

Lääkärin ja hoitajan vastaanotoilla oli käsitelty yleisimmin fyysistä ja henkistä vointia sekä sairauden tilaa tai etenemistä. Julkisella sektorilla korostuivat fyysisen ja henkisen voinnin sekä tutkimustulosten läpikäynti, ja yksityissektorilla sairauden tilan ja hoitovaihtoehtojen tarkastelu.

Lähes joka kolmas koki hoitonsa kokonaisvaltaisuuden parantuneen, ja alle joka kymmenes koki sen huonontuneen. Lähes puolet potilaista koki saaneensa parasta mahdollista hoitoa. Toisaalta erityisesti migreeninsä keskivaikeaksi arvioineet sekä vähintään viikoittain oireilevat kokivat, etteivät saa parasta mahdollista hoitoa, ja olivat muita tyytymättömämpiä hoidon kokonaisvaltaisuuteen. Yhtä suuri osuus koki hoidon Suomessa tasa-arvoiseksi kuin ei näin kokenut. 

Migreenihoitoon sitoutuminen on heikentynyt

Aiempaa harvempi kertoi ottavansa lääkkeensä ohjeiden mukaisesti (68 % vs. 76 %). Ohjeita noudattamattomat nimesivät syiksi lääkkeiden käyttämisen kuurimaisesti, lääketauot, haluttomuuden käyttää lääkkeitä, oireettomuuden, jaksamattomuuden hoitaa itseään tai elintapahoidot. Sovittuja tapaamisia ja tutkimuskäyntejä noudatettiin lisäksi aiempaa huonommin (75 % vs. 85 %). 

Potilaiden, jotka eivät ottaneet lääkkeitä täysin ohjeiden mukaisesti (n = 113), mukaan hoitoon sitoutumista edistäisi parhaiten edullisemmat lääkkeet (65 %), parempi ohjaus lääkäriltä (52 %) ja lääkemuistutukset (32 %). 

Migreenin koettiin vaikuttaneen eniten toimintakykyyn sekä henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, mikä on linjassa edellisen kyselyn kanssa. Perheen perustamiseen migreeni oli vaikuttanut eri elämänalueista vähiten, joskin hieman aiempaa enemmän. Eniten sairaus oli vaikuttanut elämänlaatuun esto- ja kohtaushoidon käyttäjillä.

Tyytyväisyys lääkärikohtaamisiin on lisääntynyt

Hoidon onnistumista olivat merkittävimmin tukeneet oma asenne (48 %), hyvä vuorovaikutus lääkärin kanssa (47 %), perheen ja läheisten tuki (33 %) sekä hyvä vuorovaikutus hoitajan kanssa (23 %). Julkisella sektorilla hoidettavat sekä keskivaikeaa migreeniä sairastavat hyötyivät hyvästä vuorovaikutuksesta apteekkihenkilökunnan kanssa.

Aiempaa merkittävästi useampi koki tulleensa kuulluksi ja kohdatuksi lääkärin toimesta (70 % vs. 48 %). Erityisesti yksityissektorilla potilaat olivat tyytyväisiä lääkärikohtaamisiin ja hoidon kokonaisvaltaisuuteen. 

Vastaanotolta jäätiin eniten kaipaamaan tietoa tai keskustelua hoitovaihtoehdoista (35 %), sairauden vaikutuksista työ- ja toimintakykyyn (26 %), hoitosuunnitelmasta ja sen toteutumisesta (25 %), sairauden etenemisestä (23 %) ja hoidon tavoitteista ja niiden saavuttamisesta (20 %).

Yhteenveto

Tutkimuksen tuloksia on koottu kuvaan 2. 

Kuva 2. Suomi hoitaa 2025 -tutkimuksen tuloksia migreenin hoidon nykytilaan, saatuun tukeen ja hoitoon sitoutumiseen liittyen.