11.10.2023

Miksi asiakkaat eivät ota heille määrättyjä lääkkeitä?

Miksi potilaat eivät käytä lääkkeitä kuten lääkäri on määrännyt, on yksi terveydenhuollon suurista kysymyksistä. Lääkkeistä ei ole hyötyä, jos potilaat eivät niitä ota. Potilaalla voi olla erilaisia syitä käyttää lääkkeitä toisin kuin lääkäri on määrännyt. Potilaiden kuunteleminen ja ohjeista poikkeavan lääkkeenkäytön syiden selvittäminen on avainasemassa hoitoon sitoutumisen parantamisessa.

Lääkehoitoihin sitoutuminen on hoidon onnistumisen edellytys. Alhainen lääkehoitoihin sitoutuminen on merkittävä este hoidon tuloksille1,2    . Useiden vuosikymmenien ajan on yritetty löytää ratkaisuja hoitoon sitoutumisen parantamiseksi, mutta tulokset ovat olleet vaihtelevia eikä selkeää yksittäistä keinoa ole pystytty osoittamaan3 . Maailman terveysjärjestön mukaan vain noin puolet pitkäaikaissairaista lääkkeiden käyttäjistä käyttää lääkkeitä lääkärin ohjeen mukaan1 .  Ongelmat kasaantuvat, kun väestön ikääntyessä kroonisten sairauksien esiintyvyys ja siten myös sairauksien hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden käyttö lisääntyvät. Monesti lääkkeen ottaminen loppuu muutaman kuukauden kuluessa siitä, kun lääkäri on sen määrännyt3 . Lisäksi potilaat eivät välttämättä ota lääkkeitään niin säännöllisesti kuin on määrätty. He saattavat jättää annoksia väliin, tai ottaa pienempiä tai suurempia annoksia kuin on määrätty. Potilaat, joilla on useita lääkkeitä ja useita sairauksia ovat erityisen haastavia hoitoon sitoutumisen kannalta4 .

Onko ammattilaisilla oikea kuva hoitoon sitoutumisesta?

Potilaiden lääkkeiden ottokäyttäytyminen osoittaa, että lopulta on potilaasta itsestään kiinni noudattaako hän lääkärin määräämiä lääkkeiden käyttöä koskevia ohjeita vai ei1 . Potilailla voi olla päteviä syitä ohjeista poikkeavaan lääkkeiden käyttöön, mutta näitä syitä ei terveydenhuollossa välttämättä tiedetä kovinkaan hyvin5 . Kommunikaatio terveydenhuollon ammattilaisen ja potilaan välillä saattaa olla puutteellista, eivätkä potilaat aina kerro terveydenhuollon ammattilaisille huolenaiheistaan, peloistaan tai kokemuksistaan, mikä taas johtaa lääkkeiden käytön muokkaamiseen5,6   . Terveydenhuollon ammattilaisilta saattaa puuttua tietoa siitä, miten krooninen sairaus vaikuttaa potilaan koko elämään ja mitä haasteita lääkehoito voi arjessa aiheuttaa7 . Ammattilaiset voivat myös arvioida hoitoon sitoutumisen korkeammaksi kuin mitä se todellisuudessa on8  . Haittavaikutukset, odotettujen terapeuttisten vaikutusten puuttuminen tai muut lääkkeisiin liittyvät ongelmat voivat olla syynä ohjeista poikkeavan lääkkeen käyttöön tai ottamatta jättämiseen5 . Huono lääkehoitoon sitoutuminen voi aiheuttaa takaisin sairaalaan joutumisen, kun odotettuja hoitotuloksia ei saavuteta9  .

Hoitoon sitoutumattomuus lisää kustannuksia

Vuonna 2018 Organisation for Economic Co-operation and Development (OECD) arvioi, että lääkehoitoon sitoutumattomuus on Euroopassa osallisena noin 200 000 ennenaikaisessa kuolemassa ja joka vuosi aiheuttaa vältettävissä olevia kustannuksia noin 125 miljardin euron edestä10  . Kroonisia sairauksia sairastavien potilaiden huono lääkehoitoon sitoutuminen on menetetty mahdollisuus saavuttaa lääkehoidosta saatavia terveyshyötyjä. Lisäksi tiukka taloudellinen tilanne ja vähäiset resurssit haastavat terveydenhuoltoa. Kun potilaat eivät käytä lääkkeitä niin kuin on tarkoitettu, hoidon teho laskee. Heidän sairautensa saattaa olla huonossa hoitotasapainossa, jolloin tarve terveydenhuollon käynneille kasvaa. Huonon hoitoon sitoutumisen seurausten ymmärtäminen ja eri keinojen käyttäminen lääkehoitoihin sitoutumisen parantamiseksi säästävät sitä vastoin terveydenhuollon resursseja, potilaan ja yhteiskunnan kustannuksia ja lisäävät potilaan elämänlaatua. Kun potilas ottaa lääkkeensä niin kuin lääkäri on tarkoittanut, hänen hoitotuloksensa ovat todennäköisesti paremmat, hänellä on vähemmän komplikaatioita ja päivystyskäyntejä tai sairaalaan joutumisia.

Vuorovaikutus on avainasemassa

Jotta voimme tukea potilasta lääkkeiden oikeassa käytössä meidän on kuunneltava ja ymmärrettävä potilaan maailmaa. Kysy potilaalta, miten lääkehoito sujuu. Krooninen sairaus ei ole potilaalle vain lääkkeillä hoidettavissa oleva ongelma, vaan se muuttaa potilaan arkea pysyvästi vaikuttaen kaikkeen hänen ympärillään1,5,10     . Sairauskeskeisen mallin sijaan meidän tulisikin siirtyä yhä enemmän yksilökeskeiseen malliin, jossa yhdessä potilaan kanssa räätälöidään juuri hänelle sopiva hoitosuunnitelma. Sellainen hoitosuunnitelma, jota hän pystyy arjessaan toteuttamaan.

Apteekit tapaavat kroonisesti sairaita potilaita vähintään kolmen kuukauden välein, kun he hakevat pitkäaikaissairauden hoitoon määrättyjä lääkkeitä. Näissä kohtaamisissa apteekkien farmaseuttisella henkilökunnalla on mahdollisuus tukea potilasta sitoutumaan lääkehoitoonsa kysymällä hoidon onnistumisesta tai siinä mahdollisesti olevista ongelmista. Näin apteekissa pystytään vahvistamaan lääkärin sanomaa ja edistämään potilaan lääkehoitoon sitoutumista. Potilaat haluavat keskustella lääkkeisiin liittyvistä huolistaan niin lääkärin luona kuin apteekissa. Potilaan näkemysten ja tilanteen huomioiminen on tärkeää, kun haluamme parantaa lääkehoitoihin sitoutumista.

Lue myös: Lääke osana hoitopolkua Lue artikkeli 

 

NPS-FI-00245-1-2024

Kirsi Kvarnström

Farmasian tohtori, sairaala- ja terveyskeskusfarmasian erikoisproviisori, LHKA-erityispätevyys

Kirsillä on pitkä kokemus kliinisestä, potilaskeskeisestä farmasiasta ja sen kehittämisestä niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossakin. Tällä hetkellä Kirsi toimii HUSissa vastaavana proviisorina ja tutkimuskoordinaattorina, sekä vierailevana tutkijana Helsingin yliopistossa.

  1. World Health Organization, Adherence to long-term therapies: evidence for action, ed. S. World Health Organization: Geneva. 2003: World Health Organization.
  1. National Institute for Health and Care Excellence, Medicines adherence: involving patients in decisions about prescribed medicines and supporting adherence, N.I.f.H.a.C. Excellence, Editor. 2009, National Institute for Health and Care Excellence.
  2. Nieuwlaat, R., et al., Interventions for enhancing medication adherence. Cochrane Database Syst Rev, 2014(11): p. CD000011.
  3. Kvarnström, K., M. Airaksinen, and H. Liira, Barriers and facilitators to medication adherence: a qualitative study with general practitioners. BMJ Open, 2018. 8(1): p. e015332.
  4. Kvarnström, K., et al., Factors Contributing to Medication Adherence in Patients with a Chronic Condition: A Scoping Review of Qualitative Research. Pharmaceutics, 2021. 13(7).
  5. National Institute for Care and Health Excellence NICE, Shared decision making. 2021, NICE guideline.
  6. Pagès-Puigdemont, N., et al., Patients’ Perspective of Medication Adherence in Chronic Conditions: A Qualitative Study. Advances in Therapy, 2016. 33(10): p. 1740-1754.
  7. Kekäle, M., et al., Chronic myeloid leukemia patients’ adherence to peroral tyrosine kinase inhibitors compared with adherence as estimated by their physicians. Patient Preference and Adherence, 2014. 8: p. 1619-1627.
  8. Ravn-Nielsen, L.V., et al., Effect of an In-Hospital Multifaceted Clinical Pharmacist Intervention on the Risk of Readmission: A Randomized Clinical Trial. JAMA Intern Med, 2018. 178(3): p. 375-382.
  9. Organisation for Economic Co-operation and Development OECD, Investing in medication adherence improves health outcomes and health system efficiency, in Adherence to medicines for diabetes, hypertension, and hyperlipidaemia. 2018, OECD  Health Working Paper No. 105.

 

 

 

 

Lue myös