6.3.2023

Migreenin yhteys masennukseen

Migreenipotilailla on havaittu selvästi kohonnut riski sairastua masennukseen. Joidenkin tutkimusten mukaan lähes puolet migreenipotilaista sairastuu masennukseen elämänsä aikana.

Migreeni ja masennus ovat molemmat varsin yleisiä sairauksia, jotka aiheuttavat huomattavan paljon inhimillistä kärsimystä: joka viides ihminen sairastuu elämänsä aikana masennukseen ja joka kuudes migreeniin1, 2. Naiset sairastuvat masennukseen kaksi kertaa useammin kuin miehet ja migreeniin jopa kolme kertaa useammin. Nuorilla aikuisilla migreenin on ajateltu olevan tautitaakaltaan merkittävin elämää, opiskelua ja työntekoa haittaava sairaus, mikä näin ollen aiheuttaa myös suuria kustannuksia yhteiskunnalle3.

Masennuksen ja migreenin yhteydestä

Masennuksen ja migreenin voimakas yhteys on tunnettu jo pitkään. Migreenipotilailla on havaittu selvästi kohonnut riski sairastua masennukseen4. Joidenkin tutkimusten mukaan lähes puolet migreenipotilaista sairastuu masennukseen elämänsä aikana5. Masennusoireet myös lisääntyvät migreenikohtausten aikana6. Masennus puolestaan vaikuttaa vahvasti migreenin hoitoon: hoitamaton masennus heikentää migreenin hoitotuloksia ja johtaa useammin myös migreenin kroonistumiseen7, 8.

Yhteyttä masennuksen ja migreenin välillä on selitetty useilla eri tavoilla. Yhdensuuntaisessa kausaalisessa mallissa on nähty migreeniin sairastumisen johtavan masennukseen elämänlaadun heikentymisen kautta. Toisaalta on ajateltu, että migreenin ja masennuksen taustalla on joko yhteisiä ympäristötekijöitä tai yhteinen geneettinen pohja. Todennäköisimmältä vaikuttaa kuitenkin malli, jossa geneettiset ja ympäristötekijät muokkaavat aivojen rakennetta ja toimintaa siten, että alttius sairastua migreeniin ja masennukseen syntyy.7

Geneettisten tekijöiden merkitys molemmissa sairauksissa on tutkimusten mukaan merkittävä. Sekä masennuksen että migreenin periytyvyys on jopa 50 % luokkaa. Kaksos- ja perhetutkimukset ovat vahvistaneet perimän merkityksen molemmissa sairauksissa. Lisäksi yhteisiä alttiusgeenejä tunnistettu useita. Tärkeinä näiden sairauksien syntyyn pidetään geenejä, jotka ovat yhteydessä serotonergiseen, dopaminergiseen ja GABAergiseen systeemiin aivoissa. Myös folaattiaineenvaihduntaan ja BDNF:n (brain-derived neurotrophic factor) toimintaan liittyvien geenivarianttien ajatellaan olevan näiden sairauksien synnyssä merkittäviä.9

Aivokuvantamistutkimuksissa on löydetty migreenistä ja samanaikaisesta masennuksesta kärsivillä aivojen tilavuuden sekä harmaan ja valkean aineen määrän vähenemistä verrattuna masennuspotilaisiin tai migreenipotilaisiin ilman masennusta10. Molemmista sairauksista samanaikaisesti kärsivillä on havaittu myös kohdennetumpia muutoksia talamuksessa, fusiformisessa gyruksessa ja mediaalisella prefrontaalikorteksilla11.

Migreenin ja masennuksen yhteyttä selvitettäessä on tärkeää muistaa myös sukupuolihormonien merkitys, koska kumpikin sairaus on selvästi yleisempi naisilla. Sukupuolihormonien tiedetään olevan keskeisessä asemassa migreenikohtausten ilmenemisessä, mutta hormonit ovat yhteydessä myös aivojen välittäjäaineiden määrään naisilla niin kuukausittaisen kuin elämänaikaisen vaihtelun kautta. Estrogeeni säätelee serotoniinin vapautumista ja synteesiä, ja kun estrogeenitasot laskevat, myös serotoniinin tasot laskevat.12

Masennuksen seulonta ja hoito

Koska moni migreenipotilas kärsii masennuksesta ja masennuksen hoito tehostaa myös migreenin hoitoa, on masennuksen seulonta migreenipotilailla erittäin suositeltavaa13. Käyttökelpoisia mittareita masennuksen seulontaan ovat itsearviointilomakkeet kuten BDI ja PHQ-9, joiden pohjalta voidaan psyykkistä vointia lähteä tutkimaan tarkemmin. Mikäli masennus todetaan, on syytä välittömästi ryhtyä suunnittelemaan hoitoa. Samoja lääkevaihtoehtoja on tarjolla sekä masennukseen että migreeniin, mutta annokset ovat usein erilaisia7. Lievissä häiriöissä monoterapia saattaa riittää, mutta vaikeammissa tapauksissa tarvitaan kohdennettua hoitoa molempiin sairauksiin. Joskus myös neurologin ja psykiatrin yhteistyö on hoitoa suunniteltaessa hyödyllistä. Koska unihäiriöt ovat keskeinen oire masennuksessa ja ne ovat yhteydessä myös migreenin vaikeusasteeseen, on myös uniongelmien hoitaminen välttämätöntä hyvän hoitotuloksen saavuttamiseksi. Lääkkeitä käytettäessä hyvä muistaa vaikutukset raskauden ja imetyksen aikana sekä mahdolliset lääkeinteraktiot.

Lääkkeettömät hoidot

Sekä migreeniin että masennukseen toimivat myös monet lääkkeettömät hoitomuodot. Rentoutusharjoitukset ja psykoterapiat, erityisesti kognitiivis-behavioraalinen terapia, ovat tehokkaita hoitomuotoja molempia sairauksia hoidettaessa. Todennäköisesti paras teho saavutetaan, jos lääkkeettömät keinot ovat käytössä yhdessä lääkityksen kanssa. Tulevaisuudessa voidaan sekä masennuksen että migreenin hoidossa käyttää todennäköisesti myös neuromodulaatiohoitoja. Magneettistimulaatiohoidon (rTMS) on osoitettu vähentävän migreenikohtausten tiheyttä, kestoa, kivun intensiteettiä, toimintakyvyn laskua ja migreeniin liittyvää masennusta14. Myös tasavirtastimulaatio (tDCS) voi vähentää migreenikivun intensiteettiä14.

Henry Karlsson

Psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, Biologisen psykiatrian dosentti, LT, VTM, FM

Henry on psyykkisten häiriöiden parissa tutkimusta ja kliinistä työtä tekevä syntyperäinen turkulainen, jolle suurta iloa tuottaa työmatkapyöräily ja kevään aurinkoiset päivät.

  1. Kessler RC, Berglund P, Demler O, Jin R, Merikangas KR, Walters EE. Lifetime prevalence and age-of-onset distributions of DSM-IV disorders in the National Comorbidity Survey Replication. Arch Gen Psychiatry. 2005 Jun;62(6):593-602.
  2. Stovner LJ, Andree C. Prevalence of headache in Europe: a review for the Eurolight project. J Headache Pain. 2010 Aug;11(4):289-99.
  3. Steiner TJ, Stovner LJ, Vos T, Jensen R, Katsarava Z. Migraine is first cause of disability in under 50s: will health politicians now take notice? J Headache Pain. 2018 Feb 21;19(1):17.
  4. Amiri S, Behnezhad S, Azad E. Migraine headache and depression in adults: a systematic Review and Meta-analysis. 2019 Sep;33(3):131-140.
  5. Lipton RB, Hamelsky SW, Kolodner KB, Steiner TJ, Stewart WF. Migraine, quality of life, and depression: a population-based case-control study. 2000 Sep 12;55(5):629-35.
  6. de Vries Lentsch S, Louter MA, van Oosterhout W, van Zwet EW, van Noorden MS, Terwindt GM. Depressive symptoms during the different phases of a migraine attack: A prospective diary study. J Affect Disord. 2022 Jan 15;297:502-507.
  7. Minen MT, Begasse De Dhaem O, Kroon Van Diest A, Powers S, Schwedt TJ, Lipton R, Silbersweig D. Migraine and its psychiatric comorbidities. J Neurol Neurosurg Psychiatry. 2016 Jul;87(7):741-9.
  8. Saunders K, Merikangas K, Low NC, Von Korff M, Kessler RC. Impact of comorbidity on headache-related disability. 2008 Feb 12;70(7):538-47.
  9. Yang Y, Ligthart L, Terwindt GM, Boomsma DI, Rodriguez-Acevedo AJ, Nyholt DR. Genetic epidemiology of migraine and depression. Cephalalgia. 2016 Jun;36(7):679-91.
  10. Gudmundsson LS, Scher AI, Sigurdsson S, Geerlings MI, Vidal JS, Eiriksdottir G, Garcia MI, Harris TB, Kjartansson O, Aspelund T, van Buchem MA, Gudnason V, Launer LJ. Migraine, depression, and brain volume: the AGES-Reykjavik Study. Neurology. 2013 Jun 4;80(23):2138-44.
  11. Ma M, Zhang J, Chen N, Guo J, Zhang Y, He L. Exploration of intrinsic brain activity in migraine with and without comorbid depression. J Headache Pain. 2018 Jun 26;19(1):48.
  12. Martin VT, Behbehani M. Ovarian hormones and migraine headache: understanding mechanisms and pathogenesis–part I. Headache. 2006 Jan;46(1):3-23.
  13. Maizels M. Psychiatric screening for headache patients. 2012 May;52 Suppl 1:26-9.
  14. Stilling JM, Monchi O, Amoozegar F, Debert CT. Transcranial Magnetic and Direct Current Stimulation (TMS/tDCS) for the Treatment of Headache: A Systematic Review. Headache. 2019 Mar;59(3):339-357.

NPS-FI-00129-02-2023