Kroonistumiselle altistavia tekijöitä
Kroonistumisen mekanismit tunnetaan puutteellisesti, mutta tiedetään, että esimerkiksi masennus, ahdistus, muut kipusairaudet ja ylipaino voivat lisätä kroonistumisen riskiä. Lisäksi erilaiset unihäiriöt, kuten esimerkiksi unettomuus, vuorokausirytmin häiriöt ja bruksismi (hampaiden narskuttelu) voivat altistaa migreenin kroonistumiselle. Usein samalla potilaalla voi olla useitakin kroonistumiselle altistavia tekijöitä ja näihin tulisi puuttua mahdollisuuksien mukaan.
Kaikkein merkittävin ulkoinen tekijä migreenin kroonistumisessa on kohtauslääkkeiden liikakäyttö, eli jos potilas käyttää pidemmän aikaa kipu- tai täsmälääkkeitä yli suositusrajojen voi se johtaa lääkepäänsärkyyn ja siten päänsärkyoireiden kroonistumiseen.
Opiaatit altistavat erityisen voimakkaasti lääkepäänsärylle, jonka takia niiden käytöstä tulisi pidättäytyä migreeniä hoidettaessa. Lääkepäänsäryn riskirajana pidetään lääkeryhmästä riippuen joko 10 päivää kuukaudessa (triptaanit) tai 15 päivää kuukaudessa (tulehduskipulääkkeet) käytön jatkuessa vähintään 3 kuukauden ajan. On kuitenkin ilmeistä, että eri potilailla on hyvin erilainen alttius lääkepäänsäryn kehittymiselle. Yksittäisen runsaista päänsäryistä kärsivän ja runsaasti kohtauslääkkeitä käyttävän potilaan kohdalla ei aina myöskään ole helppo sanoa mikä on syy ja mikä seuraus. Nykykäsityksen mukaan uudet täsmälääkkeet, eli gepantit eivät altista lääkepäänsärylle ainakaan yhtä voimakkaasti kuin triptaanit.
Lääkepäänsäryn mielekkäin hoito on ennaltaehkäisy, eli riskissä olevien potilaiden informoiminen ilmiöstä. Optimaalinen migreenin estolääkitys voi ratkaista lääkepäänsärkykierteen, mutta joskus voidaan joutua turvautua lääkevieroitukseen. Toisaalta toistuvasti liian tehottomasti kohtaushoidetut migreenikohtaukset voivat altistaa migreenin kroonistumiselle. Niinpä potilaan ohjeistaminen oikeaoppiseen kohtaushoitoon on tärkeää.
Päänsärkypäiväkirjan merkitys
Päiväkirja voi olla paperinen tai sähköinen potilaan omien mieltymysten mukaan. Oleellista on, että siitä ilmenee sekä varsinaiset sairastetut migreenipäivät, että mahdolliset muut päänsärkypäivät ja näiden erottamisessa potilaan ohjeistaminen on usein tarpeen. Oleellista on myös kirjata huolellisesti otetut kohtauslääkkeet. Migreenin aktiivisuutta ja mahdollista lääkepäänsärkyä arvioitaessa päänsärkypäiväkirja on keskeinen työkalu. Se on välttämätön myös arvioitaessa aloitettua hoitoa, kuten esimerkiksi estolääkityksen tehoa. Huolellisesti täytetty päiväkirja auttaa onnistuneen lääkehoidon toteutuksessa.
