Geriatrinen syndrooma – ikääntymisestä johtuva oire vai lääkkeen haittavaikutus?

Termiä ’geriatriset syndroomat’ tai ’oireyhtymät’ on käytetty määrittelemään iäkkäillä yleisesti esiintyviä kliinisiä tiloja ja oireita. Nämä oireet eivät perinteisesti ole olleet kroonisia sairauksia eivätkä ne kuulu sairauskategorian piiriin.01 04

Termille ei ole selkeää määritelmää, ja sitä käytetään kirjallisuudessa hyvin heterogeenisesti 05 06 . Tämä on rajoittanut termin käyttöä kliinisessä ympäristössä ja tutkimuksessa 05 06 . Syndroomalla tarkoitetaan yleensä samanaikaisesti esiintyvien oireiden ryhmää, joka kuvastaa tiettyä sairauden poikkeavuutta tai oireiden kokonaisuutta, jotka yhdessä muodostavat käsityksen taudista 05 06 . Geriatriset syndroomien on tunnistettu aiheuttavan iäkkäille elämänlaadun ja päivittäisten toimintojen heikkenemistä, lisäävän terveydenhuollon käyttöä sekä voivan johtaa toimintakyvyn heikkenemiseen sekä kuolemaan 07 .

Geriatriselle syndroomalle toinen termi on ´geriatrian jättiläiset´, joka lanseerattiin jo vuonna 1965 08 . Tuolloin termi käsitti neljä oiretta: liikkumattomuuden, epävakauden, inkontinenssin ja heikentyneen älykkyyden/muistin 08 . Vuonna 2007 julkaistiin viisi keskeistä geriatrista syndroomaa: painehaavat, inkontinenssi, kaatumiset, toimintakyvyn heikkenemisen ja delirium 05 06 . Vuoteen 2013 mennessä oli listattu kaikkiaan yhteensä 24 erilaista geriatrista syndroomaa 03 . Vuonna 2017 yhdeksi geriatriseksi syndroomaksi tunnistettiin lääkehoito sekä siihen liittyvät osa-alueet, kuten polyfarmasia, lääkehoidon aloitus ja lopetus, lääkkeiden haittavaikutukset ja lääkekuorma 09 .

Geriatristen syndroomien ja lääkkeiden haittavaikutuksien välinen yhteys

Lääkkeiden haittavaikutuksien tunnistaminen iäkkäillä voi olla haastavaa, koska samankaltaisia oireita ja ongelmia, esimerkiksi päiväväsymystä, kaatumisia ja sekavuutta, esiintyy usein iäkkäillä 02 10 .  Lääkkeiden haittavaikutukset voivat kumuloitua asteittain, jolloin niitä saatetaan pitää geriatrisina syndroomina tai ’ikääntymisestä johtuvina oireina’. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa lääkkeen haittavaikutusta hoidetaan toisella lääkkellä 02 .

Iäkkäiden epätarkoituksenmukaisen lääkehoidon tunnistamiseksi ja lääkkeiden haittavaikutuksien estämiseksi on kehitetty useita erilaisia kriteeristöjä 11 . Useimmat kriteeristöt ovat ns. eksplisiittisiä, joilla on selkeästi etukäteen määritetyt standardit. Näistä esimerkkinä yhdysvaltalainen Beersin kriteeristö 06 09 , joka käsittelee iäkkäillä potentiaalisesti haitallisia lääkkeitä ja listaa lääkkeet, joiden käyttöä tulee välttää tai joita tulee käyttää varoen iäkkäillä 11 .  Näihin ekplisiittiset kriteeristöt eivät kuitenkaan ole yhdistetty geriatrisiin syndroomiin, esimerkiksi lääkkeen käytön varomiseen kaatumisten yhteydessä 07 12 .

Useilla lääkkeillä on todettu olevan yhteyttä geriatrisiin syndroomiin, kuten antiepilepteillä, antipsykooteilla, antidepressanteilla ja opioideilla 07 . Vain muutamat tutkimukset ovat käsitelleet eri lääkkeiden yhteyttä geriatrisiin syndroomiin tai lääkkeiden indusoimiin oireyhtymiin 02 07 12 . Iäkkäillä potentiaalisesti haitalliset lääkkeet eroavat geriatrisiin syndroomiin yhdistetyistä lääkkeistä turvallisuuden ja tehokkuuden osalta 02 . Jotkut potentiaalisesti haitallisista lääkkeistä on listattu haitallisten lääkkeiden listalle, mutta läheskään kaikki eivät ole mukana 07 12 . Geriatrisiin syndroomiin yhdistetyt lääkkeet voivat olla tarkoituksenmukaisia monissa oireissa ja sairauksissa iäkkäillä, kun taas iäkkäillä potentiaalisesti haitalliset lääkkeet eivät ole turvallisia iäkkäillä tai tietyissä sairauksissa 07 12.

Seuraavissa kappaleissa käydään läpi kuutta geriatrisista syndroomaa lääkkeiden aiheuttamien haittavaikutuksien näkökulmasta (Kuva 1). Nämä kuusi oireyhtymää on tunnistettu iäkkäillä yleisiksi 05 13 14 15 16 17 tai ne ovat yhteydessä lisääntyneeseen sairaalahoitojen käynteihin ja kuolleisuuteen 05 12 13 15 18 19 20.

Kuva 1   Kuusi geriatrista syndroomaa, jotka voivat ilmentyä lääkkeiden aiheuttamina haittavaikutuksina etenkin iäkkäillä.

Elämänlaatu ja toimintakyky:

Terveyteen liittyvä elämänlaatu on määritelty subjektiiviseksi käsitykseksi, johon vaikuttaa henkilön nykyinen terveystila ja kyky suorittaa itselle tärkeitä toimintoja 21 . Elämänlaatu kuvaa asiakkaan omaa kokemusta sairauksien vaikutuksista fyysiseen, henkiseen ja sosiaaliseen elämään 22 .

Useiden lääkehoitojen on todettu vaikuttavan negatiivisesti iäkkäiden elämänlaatuun, erityisesti polyfarmasian ja lääkekuorman sekä iäkkäälle potentiaalisesti haitallisten lääkkeiden käytön osalta 21 23 24 25 26 . Eriytyisesti antikolinergiset ominaisuudet omaavilla lääkkeillä, säännöllisesti käytetyillä antidepressanteilla, anksiolyyteillä, ja kipu- sekä kardiovaskulaarisilla lääkkeillä on todettu yhteys huonontuneeseen elämänlaatuun ja toimintakykyyn 26 27 .

Hauraus-raihnaisuus (gerastenia)

Hauraus-raihnaisuus, Suomessa ’gerastenia&rsquo 28 , on monitekijäinen oireyhtymä ilman selkeää määritelmää 29 30 . Gerastenia lisää kaatumisten, vammojen ja sairaalahoitojen riskiä sekä kuolleisuutta 31 32 33 . Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että gerastenian esiintyvyys vaihtelee laajasti: 6,9%–47,2% iäkkäistä on tunnistettu oireyhtymästä kärsiviksi ja 46,3%–60,1%:lla esiintyy esiasteista oireyhtymää 13 .

Lääkkeet voivat vaikuttaa lukuisiin fysiologisiin järjestelmiin elimistössä, erityisesti kognitiivisiin ja fyysisiin toimintoihin 10 . Tämä voi osittain selittää lääkkeiden yhteyttä gerasteniaan 10 . Lääkkeiden aiheuttamaa desorientaatiota voi tapahtua, kun lääkkeitä käytetään eri käyttötarkoituksiin, mutta niillä on samankaltaisia haittavaikutusprofiileja 10 . On tärkeää huomioida myös jo gerasteniasta kärsivät iäkkäät, jotka ovat entistä haavoittuvaisempia lääkkeiden haittavaikutuksille 34 . Erityisesti antikolinergien ja sedatiivien on todettu iäkkäillä lisäävän riskiä gerastenialle 35 .

Kaatumiset:

Kaatumiset ovat maailmanlaajuisesti toiseksi yleisin loukkaantumisista johtuvien kuolemien aiheuttaja 36 . Ne johtavat usein toimintakyvyn laskuun, sairaalahoitoihin ja terveydenhuollon kustannusten nousuun 05 . Vuosittain noin 30% yli 65-vuotiaista hoitolaitoksissa asuvista iäkkäistä kaatuu 37 . Kaatumisille on tunnistettu yli 400 riskitekijää, joista tyypillisimpiä ovat polyfarmasia ja keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet 38 . Muita kaatumisen riskiä lisääviä lääkkeitä ovat antipsykootit, opioidit, antikolinergit ja kardiovaskulaariset lääkkeet, erityisesti vasodilatoivat sekä beetasalpaajat2 39 40 41 42 .

Erityisesti kaatumisen riskiä lisäävät lääkkeiden haittavaikutukset, kuten väsymys, johon on yhdistetty hidastunut reaktioaika, ortostaattinen hypotensio, huimaus, päiväväsymys sekä heikentynyt tasapaino 43 . Pitkävaikutteiset lääkkeet lisäävät kaatumisen riskiä eniten, mutta myös lyhytvaikutteisten lääkkeiden puoliintumisaika voi iäkkäillä pidentyä, mikä altistaa kaatumisille 42 .

Kognitio ja mieliala:

Kognitio käsittää useita eri toimintoja, kuten havainnointia, tarkkaavaisuutta, muistia, oppimista, ajattelua, verbaalisia taitoja, ongelmanratkaisua ja motorista suorituskykyä 44 . Kognitiivinen heikentyminen voi lisätä iäkkään kaatumisriskiä heikentämällä päätöksentekokykyä ja reagointinopeutta sekä vaikuttaa kävelyyn ja tasapainoon 44 45 . Kognitiivisesti heikentyneillä iäkkäillä voi olla vaikea erottaa masentunutta mielialaa apaattisuudesta 46 . Iäkkäillä kognitiivinen heikentyminen voi kehittyä todennäköisemmin lääkkeiden haittavaikutuksista kuin nuoremmilla 44 45 46 47 . Vähentynyt verenvirtaus aivoihin ja veriaivoesteen läpäisevyyden muutokset voivat iäkkäillä lisätä psykotrooppisten lääkkeiden vaikutusta ja kestoa 47 . Erityisesti antikolinergiset lääkkeet, pitkävaikutteiset bentsodiatsepiinit ja trisykliset antidepressantit on yhdistetty iäkkäillä akuutteihin kognitiivisiin häiriöihin 44 48 .

Unihäiriöt:

Ikääntyessä unen fysiologia muuttuu sekä laadullisesti että määrällisesti 20 49 ja unihäiriöiden esiintyvyys kasvaa 49 . Unihäiriöt, kuten unettomuus, voivat johtaa iäkkäillä vakaviin terveydellisiin ongelmiin ja elämänlaadun heikkenemiseen 49 . Lähes 50 % iäkkäistä kärsii erilaisista unihäiriöistä, kun taas vastaava luku koko väestöstä on 15,9–22,3 % 50 . Unilääkkeiden käyttö iäkkäillä on yleistä, mikä vaikeuttaa unihäiriöiden tunnistamista 20 .

Iäkkäillä useat lääkkeet voivat myös indusoida erilaisia unihäiriöitä 17 . Nämä lääkkeiden aiheuttamat keskushermostovaikutukset voidaan selittää lääkkeiden vaikutuksilla useisiin vastaanottajamolekyyleihin ja neurotransmittereihin, jotka osallistuvat elimistössä unen eri vaiheisiin 51 . Esimerkiksi antidepressanttien, antipsykoottien, ja kortisonien on tunnistettu indusoivan tai pahentavan unettomuutta tai päiväaikaista uneliaisuutta 51 . Tärkeää on myös huomioida lääkkeet, jotka voivat epäsuorasti häiritä iäkkään unta, esimerkiksi haittavaikutuksenaan levottomia jatkoja aiheuttavat lääkevalmisteet 51 .

Virtsankarkailu

Virtsankarkailun esiintyvyys kasvaa iän myötä, erityisesti yli 65-vuotiailla 05 52 . Karkailun syyt voivat johtua virtsarakon lihasten rakenteellisista muutoksista, alavirtsatiejärjestelmän hermostollisen säätelyn heikentymisestä tai lääkkeiden haittavaikutuksista 52 53 . Virtsateiden oireiden esiintyvyys on noin 17 % aikuisväestössä, mutta se kasvaa yli 75 %:iin yli 80-vuotiailla, jakaantuen lähes tasan miesten ja naisten kesken 53 . Virtsankarkailun esiintyvyys iäkkäillä on usein aliarvioitu, vaikka se merkittävästi heikentää yksilön sosiaalista ja emotionaalista hyvinvointia sekä elämänlaatua 52 53 54

Virtsarakko on haavoittuva useille eri lääkkeiden haittavaikutuksille 55 56 , koska useat eri vastaanottajamolekyylit osallistuvat rakon toimintaan. Lääkkeiden sitoutuessa näihin molekyyleihin, ne voivat aiheuttaa haittavaikutuksenaan virtsan karkailua tai retentiota 55 56 . Mikä tahansa lääke, joka aiheuttaa retentiota, voi myös aiheuttaa ylikarkailua 55 . Erityisesti naisilla pakkovirtsankarkailua voivat aiheuttaa antipsykootit ja alfasalpaajat 55 . Lisäksi bensodiatsepiinit ja suorat sekä epäsuorat parasympatomimeetit, antidepressantit ja diureetit on yhdistetty virtsankarkailuun 55 . Miehillä taas antikolinergit ja tiettyjen kipulääkkeiden on tunnistettu aiheuttavan virtsan retentiota estämällä rakon supistumista 55 .

Lopuksi

Lääkehoidon vaikutusten arvioinnissa iäkkäiden geriatrisiin syndroomiin tulee huomioida useita näkökulmia. On raportoitu, että useat lääkkeet ovat yhteydessä näihin syndroomiin 02 . Lääkkeiden määrääminen iäkkäille vaatii huolellista harkintaa, jossa on keskeistä punnita niiden tarjoamat hyödyt suhteessa mahdollisiin riskeihin erilaisille syndroomille 07 . Monisairailla iäkkäillä on erityisen tärkeää pohtia lääkkeiden purkamista ja polyfarmasian vähentämistä 23 24 . Uutta lääkettä aloittaessa on olennaista ottaa huomioon mahdollinen kaatumisten historia 42 ja elämänlaadun heikkeneminen 23 2442 . Lääkehoitojen vaikutuksia arvioitaessa lääkkeiden haittavaikutuksien tunnistaminen edellyttää proaktiivista lähestymistapaa, jotta voidaan varmistaa iäkkäiden potilaiden rationaalisen lääkehoidon onnistuminen 14 .

Kiinnostaako aihepiiri? Lue lisää: Kuinka iäkkäiden lääkehoidon vaikutuksia voidaan välttää?

Lue artikkeli


 MULTI-FI-01215-01-2024

Jonna-Carita Kanninen

Proviisori, LHKA-erityispätevyys, LuK, väitöskirjatutkija

Jonna-Caritalla on yli 10 vuoden kokemus lääkealan koulutuksien (mm. LHA- JA LHKA) suunnittelusta ja kouluttamisesta sekä monipuolinen käytännön kokemus lääkehoidon arviointien teosta ikäihmisille moniammatillisissa tiimeissä (Vuoden terveysteko – Health Awards).

Lähteet:

  1. Back to contents.

    Davies EA, O’Mahony MS. Adverse drug reactions in special populations – the elderly. British journal of clinical pharmacology. 2015;80(4):796-807. doi:10.1111/bcp.12596.

  2. Back to contents.

    Akkawi M, Mohd Taufek N, Abdul Hadi A, Nik Lah NN. The prevalence of prescribing medications associated with geriatric syndromes among discharged elderly patients. Journal of pharmacy & bioallied science. 2020;12(6):747-751. doi:10.4103/jpbs.JPBS_305_19.

  3. Back to contents.

    Won CW, Yoo HJ, Yu SH, et al. Lists of geriatric syndromes in the Asian-Pacific geriatric societies. European geriatric medicine. 2013;4(5):335-338. doi:10.1016/j.eurger.2013.07.005.

  4. Back to contents.

    Lee PG, Cigolle C, Blaum C. The Co-Occurrence of Chronic Diseases and Geriatric Syndromes: The Health and Retirement Study. Journal of the American Geriatrics Society (JAGS). 2009;57(3):511-516. doi:10.1111/j.1532-5415.2008.02150.x.

  5. Back to contents.

    Inouye SK, Studenski S, Tinetti ME, Kuchel GA. Geriatric syndromes: clinical, research, and policy implications of a core geriatric concept. J Am Geriatr Soc. May 2007;55(5):780-91. doi:10.1111/j.1532-5415.2007.01156.x.

  6. Back to contents.

    Inouye SK, Charpentier PA. Precipitating factors for delirium in hospitalized elderly persons. Predictive model and interrelationship with baseline vulnerability. Jama. Mar 20 1996;275(11):852-7.

  7. Back to contents.

    Saraf AA, Petersen AW, Simmons SF, et al. Medications associated with geriatric syndromes and their prevalence in older hospitalized adults discharged to skilled nursing facilities. J Hosp Med. Oct 2016;11(10):694-700. doi:10.1002/jhm.2614.

  8. Back to contents.

    Morley JE. The New Geriatric Giants. Clin Geriatr Med. Aug 2017;33(3):xi-xii. doi:10.1016/j.cger.2017.05.001.

  9. Back to contents.

    Molnar F, Frank CC. Optimizing geriatric care with the GERIATRIC 5Ms. Can Fam Physician. Jan 2019;65(1):39.

  10. Back to contents.

    Lim R, Bereznicki L, Corlis M, et al. Reducing medicine-induced deterioration and adverse reactions (ReMInDAR) trial: study protocol for a randomised controlled trial in residential aged-care facilities assessing frailty as the primary outcome. BMJ open. 2020;10(4):e032851. doi:10.1136/bmjopen-2019-032851.

  11. Back to contents.

    Dimitrow MS, Airaksinen MS, Kivelä SL, Lyles A, Leikola SN. Comparison of prescribing criteria to evaluate the appropriateness of drug treatment in individuals aged 65 and older: a systematic review. J Am Geriatr Soc. Aug 2011;59(8):1521-30. doi:10.1111/j.1532-5415.2011.03497.x

  12. Back to contents.

    Kucukdagli P, Bahat G, Bay I, et al. The relationship between common geriatric syndromes and potentially inappropriate medication use among older adults. Aging clinical and experimental research. 2019;32(4):681-687. doi:10.1007/s40520-019-01239-x.

  13. Back to contents.

    Bolina AF, Gomes NC, Marchiori GF, Pegorari MS, Tavares DMdS. Potentially inappropriate medication use and frailty phenotype among community‐dwelling older adults: A population‐based study. Journal of clinical nursing. 2019;28(21-22):3914-3922. doi:10.1111/jocn.14976.

  14. Back to contents.

    Stevenson JM, Davies JG, Martin FC. Medication-related harm: a geriatric syndrome. Age and ageing. 2020;49(1):7-11. doi:10.1093/ageing/afz121.

  15. Back to contents.

    Ahmed NMD, Mandel RMD, Fain MJMD. Frailty: An Emerging Geriatric Syndrome. The American journal of medicine. 2007;120(9):748-753. doi:10.1016/j.amjmed.2006.10.018.

  16. Back to contents.

    Vaz Fragoso CA, Gill TM. Sleep complaints in community-living older persons: a multifactorial geriatric syndrome. J Am Geriatr Soc. Nov 2007;55(11):1853-66. doi:10.1111/j.1532-5415.2007.01399.x.

  17. Back to contents.

    Ostroumova OD, Isaev RI, Pereverzev AP. [Drug-induced insomnia in old and very old patients]. Zh Nevrol Psikhiatr Im S S Korsakova. 2019;119(8):142-152. Lekarstvenno-indutsirovannaia insomniia u patsientov pozhilogo i starcheskogo vozrasta. doi:10.17116/jnevro2019119081142.

  18. Back to contents.

    Borowiak E, Kostka T. Predictors of quality of life in older people living at home and in institutions. Aging Clin Exp Res. Jun 2004;16(3):212-20. doi:10.1007/bf03327386.

  19. Back to contents.

    Shaw FE, Bond J, Richardson DA, et al. Multifactorial intervention after a fall in older people with cognitive impairment and dementia presenting to the accident and emergency department: randomised controlled trial. Bmj. Jan 11 2003;326(7380):73. doi:10.1136/bmj.326.7380.73.

  20. Back to contents.

    Tatineny P, Shafi F, Gohar A, Bhat A. Sleep in the Elderly. Mo Med. Sep-Oct 2020;117(5):490-495.

  21. Back to contents.

    Blanco-Reina E, Valdellós J, Ocaña-Riola R, et al. Factors Associated with Health-Related Quality of Life in Community-Dwelling Older Adults: A Multinomial Logistic Analysis. Journal of clinical medicine. 2019;8(11):1810. doi:10.3390/jcm8111810.

  22. Back to contents.

    Balboa-Castillo T, León-Muñoz LM, Graciani A, Rodríguez-Artalejo F, Guallar-Castillón P. Longitudinal association of physical activity and sedentary behavior during leisure time with health-related quality of life in community-dwelling older adults. Health Qual Life Outcomes. Jun 27 2011;9:47. doi:10.1186/1477-7525-9-47.

  23. Back to contents.

    Tegegn HG, Erku DA, Sebsibe G, et al. Medication-related quality of life among Ethiopian elderly patients with polypharmacy: A cross-sectional study in an Ethiopia university hospital. PLoS One. 2019;14(3):e0214191. doi:10.1371/journal.pone.0214191.

  24. Back to contents.

    Schenker Y, Park SY, Jeong K, et al. Associations Between Polypharmacy, Symptom Burden, and Quality of Life in Patients with Advanced, Life-Limiting Illness. J Gen Intern Med. Apr 2019;34(4):559-566. doi:10.1007/s11606-019-04837-7.

  25. Back to contents.

    Montiel-Luque A, Núñez-Montenegro AJ, Martín-Aurioles E, Canca-Sánchez JC, Toro-Toro MC, González-Correa JA. Medication-related factors associated with health-related quality of life in patients older than 65 years with polypharmacy. PLoS One. 2017;12(2):e0171320. doi:10.1371/journal.pone.0171320.

  26. Back to contents.

    Welch V, Mathew CM, Babelmorad P, et al. Health, social care and technological interventions to improve functional ability of older adults living at home: An evidence and gap map. Campbell systematic review. 2021;17(3):e1175-n/a. doi:10.1002/cl2.1175.

  27. Back to contents.

    Ancelin ML, Artero S, Portet F, Dupuy AM, Touchon J, Ritchie K. Non-degenerative mild cognitive impairment in elderly people and use of anticholinergic drugs: longitudinal cohort study. Bmj. Feb 25 2006;332(7539):455-9. doi:10.1136/bmj.38740.439664.DE.

  28. Back to contents.

    Strandberg TE, Cederholm T, Ekdahl A. From Frailty to Gerastenia. Journal of the American Geriatrics Society (JAGS). 2019;67(10):2209-2210. doi:10.1111/jgs.16145.

  29. Back to contents.

    Morley JE. Frailty: diagnosis and management. J Nutr Health Aging. Aug 2011;15(8):667-70. doi:10.1007/s12603-011-0338-4.

  30. Back to contents.

    Fhon JR, Rodrigues RA, Neira WF, Huayta VM, Robazzi ML. Fall and its association with the frailty syndrome in the elderly: systematic review with meta-analysis. Rev Esc Enferm USP. Nov-Dec 2016;50(6):1005-1013. doi:10.1590/s0080-623420160000700018.

  31. Back to contents.

    Fried LP, Tangen CM, Walston J, et al. Frailty in older adults: evidence for a phenotype. J Gerontol A Biol Sci Med Sci. Mar 2001;56(3):M146-56. doi:10.1093/gerona/56.3.m146.

  32. Back to contents.

    Clegg AD, Young JP, Iliffe SP, Rikkert MOP, Rockwood KP. Frailty in elderly people. The Lancet (British edition). 2013;381(9868):752-762. doi:10.1016/S0140-6736(12)62167-9.

  33. Back to contents.

    Rockwood K. What would make a definition of frailty successful? Age Ageing. Sep 2005;34(5):432-4. doi:10.1093/ageing/afi146.

  34. Back to contents.

    Cullinan S, O’Mahony D, O’Sullivan D, Byrne S. Use of a frailty index to identify potentially inappropriate prescribing and adverse drug reaction risks in older patients. Age Ageing. Jan 2016;45(1):115-20. doi:10.1093/ageing/afv166.

  35. Back to contents.

    Jamsen KM, Bell JS, Hilmer SN, et al. Effects of Changes in Number of Medications and Drug Burden Index Exposure on Transitions Between Frailty States and Death: The Concord Health and Ageing in Men Project Cohort Study. J Am Geriatr Soc. Jan 2016;64(1):89-95. doi:10.1111/jgs.13877.

  36. Back to contents.

    Step Safely: Strategies for preventing and managing falls across the life-course. World Health Organization. 04/2023. https://www.who.int/publications/i/item/978924002191-4. Accessed 31 Jan 2023.

  37. Back to contents.

    Gillespie LD, Gillespie WJ, Robertson MC, Lamb SE, Cumming RG, Rowe BH. Interventions for preventing falls in elderly people. Cochrane Database Syst Rev. 2003;(4):Cd000340. doi:10.1002/14651858.cd000340.

  38. Back to contents.

    Rossat A, Fantino B, Nitenberg C, et al. Risk factors for falling in community-dwelling older adults: Which of them are associated with the recurrence of falls? The Journal of nutrition, health & aging. 2010;14(9):787-791. doi:10.1007/s12603-010-0089-7.

  39. Back to contents.

    Woolcott JC, Richardson KJ, Wiens MO, et al. Meta-analysis of the impact of 9 medication classes on falls in elderly persons. Arch Intern Med. Nov 23 2009;169(21):1952-60. doi:10.1001/archinternmed.2009.357.

  40. Back to contents.

    Liang Y, Rausch C, Laflamme L, Möller J. Prevalence, trend and contributing factors of geriatric syndromes among older Swedes: results from the Stockholm County Council Public Health Surveys. BMC Geriatr. Dec 29 2018;18(1):322. doi:10.1186/s12877-018-1018-6.

  41. Back to contents.

    Weichert I, Romero-Ortuno R, Tolonen J, et al. Anticholinergic medications in patients admitted with cognitive impairment or falls (AMiCI). The impact of hospital admission on anticholinergic cognitive medication burden. Results of a multicentre observational study. 2018.

  42. Back to contents.

    Michalcova J, Vasut K, Airaksinen M, Bielakova K. Inclusion of medication-related fall risk in fall risk assessment tool in geriatric care units. 2020.

  43. Back to contents.

    Hohtari-Kivimaki U, Salminen M, Vahlberg T, Kivelä S-L. Orthostatic Hypotension is a Risk Factor for Falls Among Older Adults : 3-Year Follow-Up. 2021.

  44. Back to contents.

    Gray SL, Lai KV, Larson EB. Drug-Induced Cognition Disorders in the Elderly: Incidence, Prevention and Management. Drug Safety. 1999;21(2):101-122. doi:10.2165/00002018-199921020-00004

  45. Back to contents.

    Taylor ME, Delbaere K, Lord SR, Mikolaizak AS, Brodaty H, Close JCT. Neuropsychological, physical, and functional mobility measures associated with falls in cognitively impaired older adults. The journals of gerontology Series A, Biological sciences and medical sciences. 2014;69(8):987-995. doi:10.1093/gerona/glt166.

  46. Back to contents.

    Withall A, Brodaty H, Altendorf A, Sachdev PS. A longitudinal study examining the independence of apathy and depression after stroke: the Sydney Stroke Study. Int Psychogeriatr. Mar 2011;23(2):264-73. doi:10.1017/s1041610209991116.

  47. Back to contents.

    Kanagaratnam L, Dramé M, Trenque T, et al. Adverse drug reactions in elderly patients with cognitive disorders: A systematic review. Maturitas. 2015;85:56-63. doi:10.1016/j.maturitas.2015.12.013

  48. Back to contents.

    Moore AR, O’Keeffe ST. Drug-Induced Cognitive Impairment in the Elderly. Drugs & aging. 1999;15(1):15-28. doi:10.2165/00002512-199915010-00002.

  49. Back to contents.

    Mendoza-Meléndez MÁ, Jimenez-Correa U, Gallegos-Cari A, Ayala-Guerrero F, Jiménez-Anguiano A. Prevalence of sleep disorders, daytime sleepiness and clinical symptomatology in older adults. Revista medica del hospital general de mexico ssa. 2016;79(3):136-143. doi:10.1016/j.hgmx.2016.05.021

  50. Back to contents.

    Li J, Vitiello MV, Gooneratne NS. Sleep in Normal Aging. Sleep Med Clin. Mar 2018;13(1):1-11. doi:10.1016/j.jsmc.2017.09.001.

  51. Back to contents.

    Van Gastel A. Drug-Induced Insomnia and Excessive Sleepiness. Sleep Med Clin. Jun 2018;13(2):147-159. doi:10.1016/j.jsmc.2018.02.001.

  52. Back to contents.

    Schumacher S. [Epidemiology and etiology of urinary incontinence in the elderly]. Urologe A. Apr 2007;46(4):357-8, 360-2. Epidemiologie und Atiologie der Harninkontinenz im Alter. doi:10.1007/s00120-007-1315-8.

  53. Back to contents.

    Goepel M, Kirschner-Hermanns R, Welz-Barth A, Steinwachs K-C, Rübben H. Urinary incontinence in the elderly: part 3 of a series of articles on incontinence. Deutsches Ärzteblatt international. 2010;107(30):531-536. doi:10.3238/arztebl.2010.0531.

  54. Back to contents.

    Hajjar RR. Psychosocial impact of urinary incontinence in the elderly population. Clin Geriatr Med. Aug 2004;20(3):553-64, viii. doi:10.1016/j.cger.2004.04.009.

  55. Back to contents.

    Drake MJ, Nixon PM, Crew JP. Drug-Induced Bladder and Urinary Disorders: Incidence, Prevention and Management. Drug Safety. 1998;19(1):45-55. doi:10.2165/00002018-199819010-00004

  56. Back to contents.

    Tsakiris P, Oelke M, Michel MC. Drug-Induced Urinary Incontinence. Drugs & aging. 2008;25(7):541-549. doi:10.2165/00002512-200825070-00001.

Lue myös

antibioottiresistenssi

Apteekit antibioottiresistenssiä torjumassa
apteekkari lohduttaa potilasta

Migreenin seurauksena masennus – miten tukea asiakasta apteekissa?
Nainen istuu kalliolla ja ihailee avautuvaa jarvimaisemaa

Kestävä lääkeneuvonta: kuinka voimme vähentää lääkkeiden ympäristökuormaa?
Allergia-asiakas apteekissa

CASE: Allergia-asiakas apteekissa – farmasisti älä unohda kartoitusta
apteekkikyltti

ratiopharm – apteekkien ja kuluttajien luotettu tuotemerkki
apteekissa

CASE: Psykiatrinen potilas kohdataan apteekissa kysyen ja kuunnellen
nenän pyyhkiminen

Siitepölykausi on täällä – apteekista kokonaisvaltaista apua allergian hallintaan
Ibuprofeeni

Ibuprofeenin imeytymisen vaikutus lääkeainepitoisuuksiin
käsi kasvoille

Farmaseutin neuvot voivat nopeuttaa asiakkaan migreenidiagnoosia
naiset punaisella hatulla

Psykiatriset potilaat apteekissa

JAA