Miten tukea migreenipotilasta työterveydessä?
Inhimillinen kohtaaminen on hoidon onnistumisen kulmakivi. Erityisen merkityksellistä tämä on migreenipotilasta hoidettaessa. Migreenipotilaat ovat usein lähes poikkeuksetta kohdanneet vähättelyä ja tuntevat sairaudestaan voimakasta syyllisyyttä. Onnistunut lääkäripotilassuhde edellyttääkin kokonaisvaltaista, potilaskeskeistä lähestymistapaa, jossa hoitoa ja tukea suunniteltaessa huomioidaan sekä sairaus lääketieteellisessä mielessä että toisaalta sairauden vaikutukset potilaan elämänlaatuun, työ- ja toimintakykyyn. Avoin keskustelu oireista, elämässä olevista kuormitustekijöistä, elintavoista sekä potilaan toiveista ja peloista luo vahvan pohjan työkykyä tukevalle hoitosuhteelle.
Tutkimusten mukaan valtaosa migreenipotilaista kokee migreenin vaikuttavan työssä selviämiseen ja moni kokee pelkoa työnsä menettämisestä, ja osa on todella menettänyt työnsä migreenin vuoksi2.
Työterveys on työikäisen migreenipotilaan luontevin hoitopaikka. Oma työterveystiimi tuntee potilaan työpaikan ja työn erityispiirteet ja jatkuvalle hoitosuhteelle on hyvät edellytykset.
Parhaimmillaan sovittu ja säännöllinen yhteys omaan työterveyshoitajaan tai -lääkäriin vahvistaa myös potilaan uskoa työssä selviämiseen. On tärkeää, että potilaan työssäjaksamista ja hoidon onnistumista seurataan suunnitelmallisesti. Myös migreenikohtauksia ehkäiseviä elintapoja on syytä tukea ja työkyvyn tukitoimien tarvetta arvioida säännöllisesti. Usein jo tieto toimivasta hoitosuhteesta auttaa migreenipotilasta. Luottamuksellinen hoitosuhde vahvistaa potilaan omia voimavaroja arjessa ja työssä sekä ehkäisee myös migreeniin usein liittyvää katastrofiajattelua. Migreenin hoitoon liittyvässä elintapaohjauksessa kannattaa hyödyntää koko työterveyden moniammatillista tiimiä. Näin pystytään huomioimaan kaikki elintapojen osa-alueet: stressin hallinta, uni, ravitsemus, liikunta, sosiaaliset suhteet ja päihteiden käyttö.
Konkreettiset työterveyden tukitoimet migreenipotilaalle
Työterveyden kannattaa tukea avoimuuteen työpaikalla. Potilas tietenkin päättää itse, minkä verran hän terveydentilastaan haluaa työpaikalla kertoa. Kun esihenkilö tietää mistä on kyse, joustoa ja ymmärrystä kuitenkin useimmiten löytyy. Näin työpaikalla on myös mahdollista tehdä järjestelyjä. Työn tauottaminen, terveellisten välipalojen nauttimisen mahdollistaminen, rauhallisten taukotilojen järjestäminen sekä työaikajoustojen ja etätyömahdollisuuksien tarjoaminen tukevat kaikkien työntekijöiden, eivät vain migreenipotilaiden, työssä jaksamista.
Migreenipotilaan työkyvyn tuessa myös muut ihan tavalliset työssä onnistumista tukevat seikat korostuvat. Näitä ovat muun muassa työnkuvan selkeys ja ymmärrys työtehtävien priorisoinnista, työkuormituksen kohtuullisuus ja stressinhallinnan tuki. Toki myös työkykyneuvottelu täytyy tarvittaessa järjestää. Tällöin sovitaan yhdessä työpaikan kanssa esimerkiksi erityisistä työvuorojärjestelyistä, mahdollisista muista työajan ja työtehtävien joustoista tai varautumissuunnitelmista äkillisen kohtauksen yllättäessä.
Koska kannattaa konsultoida erikoislääkäriä?
Migreenipotilas tulisi lähettää neurologin arvioon seuraavissa tilanteissa:
- Jos migreenioireet ovat epätyypillisiä ja diagnoosi on epävarma
- Jos taajaan toistuvat ja vaikeat kohtaukset vaikuttavat potilaan elämään, eikä niitä saada hoidolla kuriin
- Jos arvioidaan, että potilas hyötyy estolääkkeistä, joiden korvattavuus edellyttää neurologin arviota.
Työterveydessä onkin olennaisen tärkeää tunnistaa potilaat, jotka hyötyvät uusista hoitomuodoista, ja ohjata heidät neurologin arvioon oikea-aikaisesti, jotta migreenin vaikutus työelämään voitaisiin minimoida. Kaikkiaan migreenin lääkehoito on kokenut viime vuosina niin merkittävän murroksen, että jokaisen migreenipotilaita hoitavan lääkärin tulee perehtyä ajantasaiseen tietoon hoitovaihtoehdoista tai tarvittaessa ohjata potilas kollegan hoitoon.
Inhimillisellä kohtaamisella, potilaan, työterveyden, työpaikan ja tarvittaessa neurologin yhteistyöllä päästään parhaaseen hoitotulokseen.
