Ajoissa aloitetun estohoidon vaikutus migreenin kroonistumiseen

Krooninen migreeni on erityisen paljon kärsimystä ja toimintakyvyn laskua aiheuttava migreenin muoto. Oikean lääkityksen lisäksi hyvässä hoidossa korostaa hoidon ajoitus. Mitä keinoja meillä on pienentää kroonistumisen riskiä? 

Migreenin esiintyvyys väestötasolla on yli 10 % eli kyseessä on hyvin yleinen sairaus 01. Suurimmalla osalla potilaista migreeni ilmenee kohtausmaisena sairautena, mutta kohtausten esiintymistiheys vaihtelee potilaasta toiseen ja samallakin potilaalla eri elämänvaiheissa huomattavasti. Osalla potilaista kohtauksia on kuukausien tai vuosien seurannassa tihentyvästi ja vähitellen migreeni voi muuttua krooniseksi, jolloin migreenioireita on lähes jatkuvasti.  

Kroonisen migreenin katsotaan olevan migreenin vaikein muoto ja sen esiintyvyys on väestötasolla 1-2 % 02. Kroonisen migreenin diagnostiset kriteerit täyttyvät, jos potilaalla on kolmen kuukauden seurannassa kuukausittain vähintään 15 päänsärkypäivää ja vähintään kahdeksan migreenipäivää, mutta usein potilailla on oirepäiviä selkeästi enemmän ja potilaan voikin olla vaikea erottaa milloin edellinen migreenikohtaus loppuu ja seuraava alkaa. 

Tunnettuja riskitekijöitä migreenin kroonistumiselle ovat samanaikainen masennus/ahdistuneisuus, ylipaino, muut kipusairaudet ja unihäiriöt (erityisesti unettomuus) 02. Lisäksi kipu- ja kohtauslääkkeiden liiallinen tai muuten epätarkoituksenmukainen käyttö altistaa migreenin kroonistumiselle. Perintötekijät vaikuttavat todennäköisesti myös kroonistumisen riskiin, mutta tältä osin tarkemmat mekanismit tunnetaan vielä puutteellisesti. 

Kroonisen migreenin hoito 

Kroonisen migreenin hoidossa keskeistä on pyrkiä vaikuttamaan edellä mainittuihin riskitekijöihin ja suunnitella optimaalinen estohoito 02. Migreenin estohoitoon on runsaasti erilaisia vaihtoehtoja, mutta näistä parhaiten tutkimusnäyttöä on kroonisen migreenin hoidossa topiramaatilla, botuliinitoksiini-injektioilla, atogepantilla ja kaikilla neljällä biologisella anti-CGRP-valmisteella 03. Huomionarvoista on kuitenkin se, että myös tehokkailla estohoitovalmisteilla, eli anti-CGRP-lääkkeillä tehdyissä lumekontrolloiduissa tutkimuksissa kroonista migreeniä sairastavilla potilailla hyvään hoitovasteeseen päästiin harvemmin, kuin episodista migreeniä sairastavilla potilailla tehdyissä vastaavanlaisissa tutkimuksissa.  

Koska krooninen migreeni on erityisen paljon kärsimystä ja toimintakyvyn laskua aiheuttava migreenin muoto ja toisaalta sen hoidossa hyvään lopputulokseen pääseminen on episodista migreeniä hankalampaa, on olennainen kysymys, onko meillä käytettävissä keinoja pienentää kroonistumisen riskiä?  

Joka tapauksessa on usein perusteltua koettaa hoitaa mahdollisia tilannetta komplisoivia liitännäissairauksia, eli unihäiriöitä, ylipainoa, masennusta/ahdistuneisuutta ja muita kipusairauksia aktiivista migreeniä sairastavilla potilailla, vaikka tutkimusnäyttöä näiden toimenpiteiden vaikutuksesta kroonistumisen riskiin ei ole juurikaan prospektiivisissa tutkimusasetelmissa. Lisäksi on olennaista varmistaa, ettei potilas käytä liikaa kipu- ja kohtauslääkkeitä. 

Lisäksi, vaikka on kertynyt kattavasti tutkimusnäyttöä siitä, että esimerkiksi uudet anti-CGRP-lääkkeet vähentävät migreenipäivien määrää aktiivista episodista ja kroonista migreeniä sairastavilla potilailla on oikein ajoitetun estohoitolääkityksen vaikutuksesta kroonistumisen riskiin edelleen niukasti tutkimustietoa.  

Estohoidon aloitusta mietittäessä tulee huomioida migreenin aktiivisuuden lisäksi lääkehoidon teho, hinta, siedettävyys ja hoitoon mahdollisesti liittyvät korvattavuuskäytänteet. 

Mitä tutkimusnäyttö kertoo estohoidon ajoituksesta? 

Yhdessä harvoista aiheeseen liittyvistä prospektiivisista tutkimuksista selvitettiin voiko 100 mg vuorokaudessa annostellulla topiramaatilla olla vaikutusta päänsäryn kroonistumiseen aktiivista episodista migreeniä sairastavilla kuuden kuukauden seurannassa. Lopputulemana oli, että aktiivihoitoa saaneilla 1,4 % ja lumehoidetuilla 2,3 % päänsärky kroonistui, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä 04. 

Mielenkiintoinen mahdollisuus anti-CGRP-lääkkeiden aloituksen aikataulun vaikutuksista hoidon vasteeseen saatiin Saksassa, kun ko. lääkkeiden korvattavuuskriteerit muuttuivat vuonna 2022 siten, anti-CGRP-lääkitys oli mahdollista aloittaa aiempaa aikaisemmassa vaiheessa, eli vähemmillä perinteisten estolääkkeiden epäonnistuneilla kokeiluilla. Sittemmin todettiin, että aiemmilla tiukemmilla korvattavuuskriteereillä vain 40,6 % potilaista sai hyvin vasteen, kun taas uudemmilla kriteereillä jopa 60,0 % potilaista sai hyvän vasteen aloitetulle biologiselle estolääkitykselle 05.      

Lisäksi erittäin laajassa lähes 6 000 potilaan anti-CGRP-lääkkeiden elävän elämän tutkimuksessa todettiin, että hyvään hoitovasteeseen päästiin todennäköisimmin niillä potilailla, joilla oli lähtötilanteessa vähemmän migreenipäiviä ja muutenkin vähemmän migreenin aiheuttamaa kuormitusta esimerkiksi MIDAS-pisteillä mitattuna 06. 

Keskiössä varhainen tunnistaminen 

Myös käytännön kokemus on, että anti-CGRP-lääkitykselle saadaan suuremmalla todennäköisyydellä hyvä vaste, jos se aloitetaan potilaalle, jolla on aktiivinen episodinen migreeni, eli kuukausittain 8-14 migreenipäivää verrattuna siihen, jos sama lääkehoito aloitetaan potilaalle, jonka migreeni on kehittynyt krooniseksi. 

Näin ollen onkin todennäköistä, että migreenin aktiivinen hoito olisi mielekkäämpää ja tuloksellisempaa, jos hoidot päästäisiin aloittamaan siinä vaiheessa, kun sairaus on vasta kroonistumassa, eikä niinkään jo pitkälti kroonistuneessa vaiheessa, niin kuin nykyään vielä valitettavan usein tapahtuu. Tässä olennaista on migreenin ja sen kroonistumiseen vaikuttavien tekijöiden aikainen tunnistaminen ja niihin reagoiminen perusterveydenhuollossa ja tarvittaessa edelleen herkästi neurologille ohjaaminen, jotta potilaalle voidaan harkita mahdollisimman tehokkaan estohoidon, eli esimerkiksi anti-CGRP-lääkityksen aloittamista jo ennen sairauden kroonistumista.  

AJO-FI-00964-06-2026